Lehti 1-1995 (Automaatioalan koulutus)

Pääteemana automaatioalan koulutus

Automaatioalan koulutukseen panostettava
"Tiedon ja osaamisen Suomi" on Valtion tiede- ja teknologianeuvoston raportti niistä mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista, joilla menestymme yhdentyvässä Euroopassa ja kovenevassa globaalissa kilpailussa. Keskeiseksi menestystekijäksi nousee koulutus ja tutkimus; ilman huippuluokan osaamista innovaatiojärjestelmämme ei pysty tuottamaan uusia keksintöjä ja tuotteita eikä luomaan uusia työpaikkoja.

Automaatiolla eri muodoissaan (prosessiautomaatio, koneautomaatio, valmistusautomaatio, mekatroniikka jne.) on tärkeä ja keskeinen osa toisaalta maamme nykyisen teollisuuden kilpailukyvyn ylläpitäjänä ja kehittäjänä ja toisaalta uuden hi-tech-yritys- ja palvelutoiminnan luojana. Automaatiotekniikka itsessään on nopeimmin kehittyviä ja muuttuvia tekniikan aloja sekä laitteistolliselta toteutukseltaan että menetelmä- ja teoriankehitykseltään. Siksi alan koulutustarve on jatkuvasti kasvava sekä laajenemisen ja muuttumisen että uusien sovellusmahdollisuuksien vuoksi. Koulutustarvetta on em. syistä kaikilla tasoilla asentajasta tohtoriin asti.

Korkeakoulutasolla automaatiotekniikkaa, vähintään suuntautumisvaihtoehto- tai syventymiskohdetasolla, voi opiskella neljässä korkeakoulussa,

Otaniemessä, Tampereella, Oulussa ja Åbo Akademissa. Kokeiluvaiheessa olevissa ammattikorkeakouluissa on yli kymmenen suuntautumisvaihtoehtoa automaatiotekniikassa tai koneautomaatiossa. Lisäksi teknilliset oppilaitokset, teknilliset koulut ja ammattioppilaitokset kouluttavat alan ammattilaisia. Erilaista täydennyskoulutus- ja kurssitarjontaa on myös runsaasti. Mielihyvällä voin myös todeta, että Suomen Akatemian käynnistämien tutkijakoulutusohjelmien (graduate schools) joukossa myös automaatiotekniikka on edustettuna osana laajempaa kansallista elektroniikan ja tietotekniikan ohjelmaa.

Kuitenkin olen huolissani automaatiokentän koulutuksen kokonaisuudesta, kehittämistarpeista ja koordinoinnista. Esitänkin, että kiireellisesti tehdään kansallinen selvitys automaatioalan koulutuksen nykytilasta ja tarvittavat ehdotukset kehittämistoimenpiteiksi . SAS olisi sopiva organisaatio laatimaan tällaisen kansallisen koulutusstrategian, joka kattaisi automaatioalan koulutuksen kaikki tasot ja muodot. Strategian laadinnan voisi suorittaa asiantunteva selvitysmies apunaan seuran asettama tukiryhmä. Toivon, että tämä ehdotus johtaa konkreettisiin toimiin maamme automaatioalan kehittämiseksi.

Professori
Paavo Uronen
Teknillinen Korkeakoulu

Ammatillinen automaatiokoulutus muutosten keskellä
Automaatiotekniikalle on ollut tyypillistä erittäin nopea muutos käytännön sovellutustasolla viimeisen 15 vuoden aikana. Monet konkarit ovat ehtineet työurallaan soveltaa pneumaattista ja elektronista analogiainstrumentointia ja kahden eri sukupolven automaatiojärjestelmäteknologiaa. Toisaalta nyt työuraansa automaation parissa aloittavat nuoret ovat tottuneet katsomaan tekniikkaa PC-ruudun tai vastaavan näytön välityksellä. Valikot, parametrit, sovelluskehittimet, itsediagnostiikka ovat tämän päivän arkipäivää. Uudet mittausmenetelmät ovat vallanneet jalansijaa ja mittalaitteiden tiedonkäsittelyyn on tulossa digitaalinen kenttäväylä, joka avaa aivan uudenlaisia sovellusmahdollisuuksia ja muuttaa kaapelointitekniikan sekä mittausviestien käsittelyn ja sisällön.

Automaatioteorian puolella tutkitaan ja sovelletaan neuraaliverkkoja, asiantuntijajärjestelmiä, sumeea säätöä, tilastollista prosessiohjausta. Perinteisen prosessi- ja kappaletavara-automaation rinnalle ovat tulleet robotiikka, mekatroniikka, koneautomaatio sekä joustava, tietokoneavusteinen valmistusteknologia.

Automaatiokoulutukselle uusien laitteiden ja menetelmien kehittyminen ja lisääntyminen on tuonut jatkuvan muutospaineen. Eri tason ammatillisissa oppilaitoksissa tekniikan nopea kehitys on ollut ongelma, koska työelämään tulevilta oppilailta odotetaan konkreettisia "käden taitoja" eli laitetekniikan ja ohjelmistot, työkalujen hallintaa.

Oppilaitosten yhteistyön tiivistäminen laitetoimittajien ja automaation loppukäyttäjien kanssa erilaisten harjoitustöiden, opinnäytetöiden ja työharjoittelijavaihdon kautta on helpottanut tilannetta ja tähän suuntaan on välttämätöntä edetä myös jatkossa.

Automaation soveltamisalan laajentamisen ja sovellusten monimutkaistumisen myötä on entistäkin tärkeämpää hallita syvällisesti se prosessi tai laitteisto, johon automaatiota rakennetaan. Tämä tulee muistaa myös koulutussuunnittelussa. Voidaankin sanoa, että automaatiolla ei ole varsinaista itseisarvoa, vaan sen hyöty tulee näkyviin välillisesti jonkin toimivan prosessin tai laitteen osana.

Valtakunnallisessa, ammatillisessa koulutuksessa on meneillään suuri uudistusprosessi. Automaation osalta suunnittelua hoitaa opetushallituksen alainen sähkötekniikan koulutuksen suunnitteluelin. On syytä kysyä, tulevatko automaatiotekniikan erityispiirteet ja sovelluspainotteisuus riittävästi huomioonotetuiksi. Esimerkiksi tänä päivänä esillä oleva ristiinkoulutus ja moniosaamiskoulutus on kunnossapitopuolella mielletty sähkö- ja automaatiotekniikan yhdistämisenä. Toiminnallisesti varsinkin prosessiteollisuudessa automaatiotekniikka ja prosessitekniikka ovat paljon kiinteämmässä vuorovaikutuksessa kuin automaatio ja sähköistys. Olisi varmasti hyvä miettiä moniosaamista myös tältä pohjalta, koska se on ensisijainen tuottavuustekijä.

Koulutusuudistuksen myötä eri tason oppilaitoksille annetaan lisää vapautta suunnitella omaa opetusohjelmaansa. Tulevaisuuden kannalta toivottava kehityssuunta on, että ainakin osa oppilaitoksista suuntautuu selkeästi tietylle automaation sovellustekniikan alueelle.

Seppo Kaakinen
Suomen Automaatioseura r.y.:n koulutustoimikunnan puheenjohtaja

Risto Hokkanen, Itä-Uudenmaan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus:
Valmistuva automaatiomekaanikko -ammattilainen vai pakinkantaja ?
Onko uuden aloittelevan mekaanikon/asentajan osattava paljon teknisiä tietoja ja taitoja vai riittävätkö hänelle pakinkantajan valmiudet? Onko hän aktiivinen itsensä kehittäjä vai tekeekö hän vain mitä käsketään?

Jorma Hintikka, POHTO:
Moniosaaminen ja tiimiajattelu kannattaa yhdistää

Automaatio-osastoilla kokeillaan uusia toimintatapoja monilla tehtailla. Muutoksia näyttää tapahtuvan kolmessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on instrumentoinnin ja voimavirtatoimintojen yhdistäminen. Seuraava vaihe on konekunnossapidon ja koko automaatiokentän sulauttaminen samaan organisaatioon. Viimeisenä tavoitteena nähdään käytön ja kunnossapidon yhdistäminen. Työt eivät kuitenkaan minnekään häviä ja toiminnot on jonkun hoidettava – laadukkaammin kuin ennen.

Jarkko Ahtikari ja Tuula Ruokonen, IVO Tuotantopalvelut Oy
Laatuohjelma muutti voimalaitoksen organisaation
Suomen Standardisoimisliitto myönsi Rauhalahden turvevoimalaitokselle sertifikaation lokakuussa 1994. Rauhalahden laatusertifikaatti on Suomen ensimmäinen voimalaitoksen käyttö-, kunnossapito- ja hallintotoiminnalle myönnetty laatutodistus. Sitoutuminen laatujärjestelmään on osoitus henkilöstön ja toiminnan järjestelmällisyydestä ja tavoitteellisuudesta. Suurin muutos kehittämisohjelman tuloksena oli organisaation uudelleenjärjestäminen. Vanhasta käyttö- ja kunnossapitovastuisiin perustuvasta organisaatiorakenteesta siirryttiin uudenlaiseen tehtävien vastuujakoon.

Sakari Härkönen ja Eerik Mäkinen, Tampereen teknillinen oppilaitos:
Sähkövoimatekniikkaa automaatioinsinööreille ja -teknikoille
Automaatioalan ja sähkövoimatekniikan kosketuskohdat ovat tekniikan kehityksen myötä lisääntyneet. Automaatiohenkilöstölle on ilmennyt merkittävä tarve parantaa tietämystään sähkövoimatekniikan alueella Tähän tarpeeseen on etsitty sopivia ratkaisuja ja löydettykin.