Lehti 1-1998 (Automaatio – Ympäristö – Yhteiskunta)

Pääteemana automaatio, – ympäristo ja yhteiskunta

Automaatio -ympäristö – yhteiskunta
Automaatioväylä on perinteisesti käsitellyt lähinnä prosessiteollisuuden instrumentointia ja automaatiota koskevia asioita. Maailma muuttuu, automaatiosta puhutaan tulonjaonkin yhteydessä, prosessien ohjaukseen puututaan tietoverkkojen kautta kännyköillä. YK:n ympäristökokoukseen vuonna 1992 laatimassaan Suunnanmuutos-raportissa teollisuuden johtajat kertoivat: "Kun ympäristövarat vaikuttavat niukkuuttaan vastaavina arvokkaina tuotantotekijöinä, pääsee vapaan markkinatalouden hintamekanismi toimimaan." Mm Yhdysvallat on esittänyt päästölupamarkkinoiden kehittämistä kansainvälisen ilmastosopimuksen toteutumiskeinoksi. Siellä perustetut rikkidioksidin päästölupien markkinat ovat olleet toistaiseksi ainoa laajamittaisempi kokeilu vapailla markkinoilla myytävistä ja ostettavista päästöluvista. Uudistuva ilmansuojelusäädäntö onkin lisännyt päästöjen vähentämiseen tähtääviä investointeja.

Mittauslaitteiden ja päästöjä rajoittavien prosessiteknisten ratkaisujen myynti on ollut vahvassa kasvussa. Aiheesta Suomessa syksyllä väitöskirjan tehneen Antti Liskin mukaan kokeilu on ollut menestys lähinnä vain pr-mielessä. Teoriassa päästömarkkinoiden pitäisi toimia ihanteellisesti. Yritys panostaa ympäristönsuojeluun, myy tarpeettomat luvat muille ja tekee tulosta. Jos toinen yritys haluaa tehdä sähköä vanhalla laitoksella, se maksaa siitä.

Ongelmina ovat tutut seikat: politiikka, byrokratia ja markkinoiden pieni kattavuus. Yhdysvaltain järjestelmässä ympäristövirasto laskee vuosittain liikkeelle luvat, jotka oikeuttavat noin yhdeksän miljoonan happamoittavan rikkitonnin päästämiseen ilmaan. Luvat jaetaan poliittisin päätöksin osavaltioiden ja yritysten kesken. Sen jälkeen yritykset, lähinnä energialaitokset, voivat ostaa ja myydä lupia markkinoilla. Uusiin voimalaitoksiin ja vanhojen saneerauksiin liittyvistä investoinneista on kuitenkin vaikea päättää, koska nykyjärjestelmässä päästölupien hinnoista tulevina vuosina ei ole ennustettavaa tietoa, toteaa Liski kansantaloustieteen teorioihin perustuvassa väitöskirjassaan. Liski ehdottaa parempaa vaihtoehtona sitovia päätöksiä tulevaisuuden ympäristöveroista tai -maksuista. Se tosin on poliitikoille vaikeaa. – Ympäristöverot ovat vaikea haaste veropolitiikalle, koska niiden täytyy olla hyvin ennakoitavissa eivätkä ne saa juuri muuttua, totesikin samoihin aikoihin Kalle Määttä vero-oikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjassaan.

Muita veroja on totuttu muuttelemaan jatkuvasti ja käyttämään niitä pelinappuloina esimerkiksi tulopoliittisissa neuvotteluissa. Kireää palkkaverotusta voi olla vaikeaa ylläpitää tulevaisuudessa. Siksi on ennakkoluulottomasti haettava vaihtoehtoja. Automaation osuutta ympäristöpolitiikassa, verotuksessa ja työllisyydessä käsitellään mm. Hannu Lehtisen ja Arto E Levannon kirjoituksissa tässä numerossa. Työ ei ole loppunut, eikä edes vähentynyt – siitä on verotuksella tehty niin kallista työntekijälle, sen teettäjälle ja lopulta kaiken maksavalle kuluttajalle, että kysyntä ja sen mukana työtä ei synny riittävästi. Myös tekniikan ja automaation ihmisille riittää edellä mainittujen asioiden parissa tekemistä. Palaute on tervetullutta.

Ari Kukkonen
Päätoimittaja

Veikö automaatio työpaikat?
Automaatio, robotit, korkea työn tuottavuus, siinäkö työttömyyden perussyyt? Näin uskoo ainakin Ari Ojapelto. Tai olisiko se Tehoton pääoma, kuten Matti Pohjola (1996) väittää? Tai väärin mitattu tuottavuus, kuten Paul Lillrank (HS 5.1.1998) antaa ymmärtää. Vai olisiko inflaatio liian matala? Sekin ajatus tulee usein esille. Taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja sen vuoksi jokaiselle taloudelliselle ilmiölle voidaan löytää erilaisia syitä ja seurauksia sen mukaan, miltä kannalta asiaa katsotaan. Tämä koskee myöskin ja erityisesti työttömyyttä. Sille ei ole yhtä, yksikäsitteistä syytä. Sen vuoksi voidaankin sanoa, että kaikki alussa luetellut työttömyyden syyt ovat "oikeita", kukin tavallaan. Eikä niistä mikään ole työttömyyden varsinainen syy.

Kansantaloutta on vaikea kokeilla
Siksi ymmärrystä on etsittävä historiasta, siitä, mitä todella on tapahtunut. Mutta myös historiaa on tulkittava ajatuksella, pelkät tilastot eivät kerro tapahtumien todellisia syitä. Taloudelliset päätökset perustuvat vaihtoehtojen valintaan ja ns. rajakustannuksiin: mikä sillä hetkellä näyttää tuottavan parhaan tuloksen. Eivätkä nämä tulevaisuuden näkymät säy suoraan tilastoista. Ne kertovat seurauksista.

Toisesta maailmansodasta 1980-luvun loppuun asti Suomen talous kasvoi ja menestyi hyvin, niin ainakin ajattelemme. Talouden aktiviteetti eli bruttokansantuote kasvoi 1960 – 1989 keskimäärin 3,6 prosenttia vuodessa. Samaan aikaan työpaikkojen määrä kasvoi vuosittain vain 0,6 prosenttia ja tämäkin kasvu tapahtui julkisen toiminnan piirissä. Siten koko elintason nousu saatiin aikaan tuottavuuden kasvulla.

Tämä tuottavuuden kasvu puolestaan syntyi kahdesta osatekijästä. Toinen oli rakennemuutos: maatalouden osuus supistui, teollisuuden ja kaupan ja palvelujen osuudet kasvoivat. Toinen oli kunkin toimialan sisällä tapahtunut muutos: koneellistumisen aste kasvoi ja automaatio lisääntyi. Työtä korvattiin pääomalla. Uudet työpaikat olivat osa rakennemuutosta, ei työmahdollisuuksien lisäystä.

Se, ettei tuottavuuden kasvu johtanut työttömyyden kasvuun, johtui siirtolaisuudesta. 1960- ja 1970-luvuilla Suomesta muutti ulkomaille (netto) noin 200 000 ihmistä, valtaosa heistä työnhakuun. Naapurimme Ruotsi tarvitsi lisää työvoimaa siitäkin huolimatta, että tuolloin Ruotsin palkkataso oli kaksinkertainen palkkatasoomme verrattuna. Ruotsissa oli enemmän teollisuutta ja sen tuottavuus oli parempi kuin meillä.

Onko meillä malttia vaurastua
Kirjassaan jo 1950-luvun alussa Urho Kekkonen totesi, että Ruotsissa teollisuuteen investoitiin suhteellisesti ottaen kaksi kertaa niin paljon kuin meillä. Ja syynkin Kekkonen totesi: ammattiyhdistysliike pyrki ulosmittaamaan enemmän kuin työnantajilla oli varaa maksaa siitä inflaatio. Tästä oli seurauksena se, että investoinneissa tuottavuus oli asetettava etusijalle, tuotannon määrän edelle. Niin meillä uusia työpaikkoja syntyi liian vähän. Päinvastoin kuin Ruotsissa, jossa työvoima ei riittänyt täyttämään syntyviä uusia työpaikkoja. Työpaikat syntyivät sinne, missä tuottavuus oli paras.

Viimevuosina Suomen taloudella on mennyt hyvin. Teollisuuden kilpailukyky on tilastollisten mittausten mukaan parempi kuin kenties koskaan aikaisemmin ja se näkyy ennätysvoitoissa. Tosin tässäkin on osaksi kyse rakennemuutoksesta: lama hävitti enemmän huonosti kuin hyvin tuottavia yrityksiä. Keskimääräinen tuottavuus nousi. Mutta myös yritykset tehostivat toimintojaan.

Miksi uusia työpaikkoja ei sitten synny? No, kyllä niitä on syntynytkin. Työllisten määrä on 6,5 prosenttia suurempi kuin pahimpana työttömyysvuonna 1994. Työttömyys puolestaan vähentynyt noin 30 prosenttia huippuarvostaan. Silti ongelmia on. Ei vain meillä, vaan koko Euroopassa.

Työllisyys on parantunut eniten niissä maissa, joissa työnteon sääntelyä on purettu eniten. Näissä maissa työttömyyden sijalle on syntynyt toinen ongelma: työ, jolla ei elä. Osa hyvästä työllisyydestä perustuu niin halpaan palkkatasoon, ettei se peitä kohtuullisia elinkustannuksia. Suo siellä, vetelä täällä.

Mistä johtuu syntynyt "uushalpa" työvoima?
Asialle voidaan esittää kolme syytä. Ensinnäkin tarjonta. Teollistuneet maat ovat edelleen "paratiisi" monille kehitysmaiden ihmisille. Laiton siirtolaisuus kukoistaa: halpaa työvoimaa on riittävästi tarjolla. Toiseksi se joutuu tehtäviin, joita pääväestö halveksii, ja joiden tekemisestä se ei halua maksaa kohtuullista korvausta. Ja kolmanneksi, koska työn tuloksesta ei makseta riittävästi, työ tuottaa heikosti. Ja heikkoa tuottavuutta seuraa heikko palkkataso.

Euroopan ratkaisu on toinen: mieluummin ei mitään työtä kuin halpaa työtä. Seurauksena on pysyvän tuntuinen työttömyys. Toisin sanoen, työtä riittää niille, jotka pystyvät sijoittumaan niin tuottavaan työhön, että työn tulos kustantaa sekä elämisen että yhteiskunnalle maksettavat verot. Ne, jotka eivät tällaista työtä löydä, jäävät pakosta työttömiksi, koska ei ole lupa olla työssä, jossa voisi ansaita edes vähän. Tämä kertookin meille, mistä työttömyyden ongelmaan on etsittävä ratkaisua: on luotava mahdollisuus samanaikaisesti olla työssä ja saada tukea. Ei vain asumiseen vaan myös elämiseen. Ja lisäksi ratkaisun tulee olla sellaisen, ettei sitä voida ainakaan helposti käyttää väärin eikä se lisää työnteon byrokratiaa.

Näin tulemme kansalaispalkka-ajatukseen. Kansalaispalkan ei kuitenkaan tarvitse olla rahamäärän, jonka jokainen meistä saa käteen. Se voi olla myös verovähennyt, joka hyvitetään niille, joiden tulot jäävät vähennystä pienemmiksi (negatiivinen verotus). Entä, millä tämä rahoitetaan? Sillä samalla rahalla, joka nytkin maksetaan ihmisille työttömyysavustuksina, kansaneläkkeinä, asumistukina ja lapsilisinä. Kysymys on siitä, etteivät ne tuet, joita maksetaan, saa muodostua esteeksi ottaa vastaan sellaista työtä, jossa työn tuottavuus on pieni. Sillä pienikin tuotto on parempi kuin ei mikään tuotto.

Kirjallisuutta:
Urho Kekkonen (1952):Onko maallamme malttia vaurastua?, Otava, Helsinki 1952
Matti Pohjola: Tehoton pääoma, WSOY Porvoo 1996, ISBN 951-0-21466-3

Arto E Levanto
Oulu
Suomen Automaatioseura

Hannu Lehtinen, VTT Automaatio
Verotus automatisoitunut
Onko automaatio saanut vetoapua työn ja investointien verotuksen eroista? Ari Ojapelto on provosoinut suomalaista keskustelua ja saanut kansainvälistä vastakaikua. Euroopassa suunnitellaan jo korjaustoimenpiteitä, vaikka työn verotus on viimevuosina suhteellisesti kasvanut – kilpailukyvyn nimissä. Kysymys on kansallisesta ja kansainvälisestä tulonjaosta.

Risto Tiusanen, Tamrock Oy
Kaivostyöstä teleoperointiin, automaation vaikutuksista
Automatisoitujen koneiden tulo kaivoksiin muuttaa kaivostyön luonnetta. Työtavat, turvallisuustekijät ja vastuukysymykset muuttuvat. Työtehtävät kuten poraus, panostus, lastaus, murskaus ja kiven siirto rikastamoon muuttuvat automatisoiduiksi, prosessinomaisiksi ja toisiinsa sidotuiksi työvaiheiksi. Tulevaisuuden visiona on mahdollisimman pitkälle automatisoitu kaivos, jossa koneita ja tuotantoprosessia ohjataan tietokoneiden, videomonitorien ja tehokkaiden tietoyhteyksien avulla maan päältä.

Antti Soini, Automaation Tuki Oy
Konenäkö lisää viihtyvyyttä ja parantaa elinympäristöä
Älykäs konesilmä valvoo, mitä me teemme, missä liikumme, mitä syömme ja mitä päällämme pidämme. Onko tämä uhkakuva siitä, miten isoveli valvoo kaikkea tekemistämme vai onko kuitenkin kysymys vain meidän hyvinvointiamme edistävän uuden tekniikan monista uusista sovelluksista, jotka tavalla tai toisella tulevat koskettamaan myös meitä

Jarmo Kiukainen, Kontram Oy
Sellutehtaan so2 – ja TRS-päästömittaukset
Ei ingressiä tästä artikkelista

Matti Ketonen, Hunter Timber Ltd
Investintiesitys – projektin tärkein osa?
Automaation ammattilaiselle investoinnin tekninen toteutus on yleensä työn mielenkiintoisin vaihe. Ja siinähän insinööri parhaimmillaan onkin. Investointiesityksen teko muodostaa kuitenkin jokaisen projektin toteutuksen perustan. Automaatiohenkisissä hankkeissa tämäkin työ kuuluu usein automaatioinsinöörin toimenkuvaan.

Hans Aalto, Neste Oy Engineering
Mitä kuuluu prosessin on-line optimoinnille?
Prosessin on-line optimoinnilla tarkoitetaan automaatiojärjestelmässä tai prosessitietojärjestelmässä toimivaa syklistä laskenta- tai säätömenetelmää, joka lukee prosessimittauksia, suorittaa vaativia laskutoimituksia ja ohjaa prosessia pyrkimyksenään parantaa prosessin käyttötaloutta. Laskutoimitukset perustuvat matemaattiseen prosessimalliin, joka nykykäytännön mukaan on varsin tarkka.

Juha Kangasrääsiö, JMK Instruments Oy
Paperikoneiden online-laatumittausten ylläpito
Laatumittausjärjestelmien suorituskykyä oleellisesti rajoittava käytäntö on sitoa niiden mittaustulokset näytteenoton kautta tehtaan laboratorioon. Artikkelissa esitettävä uusi kalibrointijärjestelmä ravistaa tätä käytäntöä ja vie laatumittaukset uudelle tasolle.

Lauri Lehtinen
Työntekijöiden omistama kasvaja
Vantaalla ja Muuramessa toimiva Pantek automaatio Oy on monella tavalla erikoinen automaatioalan yritys. Se on kasvanut kytkentäkaappien valmistajasta kokonaistoimittajaksi, se on laiteriippumaton ja sen omistajina ovat työntekijät.