Lehti 2-1995 (Automaation suunnittelu ja kunnossapito)

Pääteemana automaation suunnittelu ja kunnossapito

Tekniikka kehittyy, entä me?
Kaikissa tietojenkäsittelyyn liittyvissä asioissa kehitys on ollut päätähuimaavaa. Prosessointiteho, nopeudet, muistien koko, jne. kasvavat koko ajan. Tämä tekniikka siirtyy kiihtyvällä vauhdilla myös automaatioon, sekä automaatiojärjestelmiin että entistä enemmän myös kenttälaitteisiin. Missä olemmekaan vuonna 2000, onko asentajien työkaluna yleismittarin sijaan kannettava mikro? Automaatiolla on mahdollisuuksia, mutta hyödynnämmekö niitä. Onko meillä hienot automaatiojärjestelmät ja luotettavat mittaukset, mutta säädöt edelleen tavallisia yksinkertaisia säätöpiirejä. Missä viipyvät kokonaisten yksiköiden säädöt, optimoinnit, eteenkytkennät, sumeat logiikat, jne. Nykyisten järjestelmien kapasiteetti kyllä riittää vaativiinkin suorituksiin.

Toisaalta automaation monimutkaisuus aiheuttaa tuotannon operaattoreille ongelmia ymmärtää automaation toimintaa, miten sitä pitäisi milloinkin ajaa, miten otetaan isoja säätökokonaisuuksia päälle. Monimutkaisten automaatioiden käyttöönotto edellyttää useimmiten instrumenttimiesten paikalla oloa yksiköiden käynnistyksissä. Ollaan varmaan jo tilanteessa, jossa operaattoreiden peruskoulutuksen pitäisi olla automaatioteknikko tai -asentaja.

On puhuttu paljon Suomen Automaatioseuran ukkoutumisesta. Sama tilanne on useissa yhtiöissä Vaihtuvuus on jo vuosia ollut pieni, viime aikoina olematon. Ainakaan teollisuudessa tilanne ei näytä paranevan. Uusi automaatio on luotettavampaa, yksiköt käyvät tasaisemmin, jolloin automaatio toimii paremmissa olosuhteissa. Automaation kunnossapitohenkilöstön määrä ei kasva, vaikka automaation määrä kasvaisikin.

Tekniikan kehittyessä kunnossapitoihmiset ovat joutuneet käymään läpi kaksi tai kolme sukupolvea automaatiota. Tämä edellyttää melkoista uusien asioiden opettelua ja omaksumista. Koulutuspanostus automaatiossa tulee olla huomattava, jopa kolmannes koko kunnossapidon koulutuskustannuksista tulisi kohdistua automaatiopuolelle. Toisaalta automaatiossa työt kohdistuvat entistä selvemmin kahtaalle: kenttälaitteisiin ja automaatiojärjestelmiin.

Kenttälaitteiden kunnossapito on perinteisempää korjaamista ja huoltamista. Automaatiojärjestelmissä työ painottuu korjaamisen sijaan muutostöiden tekoon. Jatkuvasti muutetaan säätöjä, rakennetaan uusia, kokeillaan eri vaihtoehtoja. Tehtävät oalla kunnossapidon työnjohtajia ja asentajia ovat enemmänkin kehitys- ja Suunnittelutyötä kuin kunnossapitoa. Tulisiko myös asentajien tehtävät ja koulutus kohdistaa selvemmin kahteen ammattiosaan? Tähän samaan liittyy myös sähkö- ja automaatio-osastojen yhdistäminen, joka on yleistynyt. Onko yhdistymistä myös hyödynnetty, tehdäänkö töitä ristiin. Millaisiin ammattialajakoihin pitäisi pyrkiä?

Olemme muutaman vuoden ajan tehneet sähkö- ja automaatio-osastolla strategiasuunnittelua, oman toimintamme kehittämistä 2-4 vuoden tähtäyksellä. Strategiankehittämisessä ovat olleet mukana kaikki toimihenkilöt ja noin kolmannes työntekijöistä. Osallistuminen on ollut aktiivista ja tulokset todella hyviä. On auennut aivan uusia mahdollisuuksia tehtäväalueissa, tehtävien hoidossa, vastuiden jakamisessa, koulutuksessa jne. Kokemukset ovat niin positiivisia, että suosittelen lämpimästi.

Seppo Väisänen
Neste Oy, Porvoon jalostamo

Onko Automaatioseuralla nousukausi meneillään, tulossa vai jo ohitettu ?

Hyvä Automaatioväylän lukija.
Vuoden vaihtuessa olivat Automaatioseuran hallituksesta erovuorossa Sirkka-Liisa Jämsä-Jounela, Matti Heiskanen, Seppo Kaakinen ja Bror Salmelin. Parhaat kiitokset erovuoroisille jäsenille panoksesta seuran hyväksi. Matti vastasi kolmen vuoden ajan seuran taloudesta ja parhaiten hänen panoksestaan kertoo viime vuosien jatkuvasti parantunut tulos. Sepon tehtäväalueena hallituksessa oli mm. koulutus. Yhteistyösopimus AEL n kanssa, jonka hän neuvotteli valmiiksi lähes yksinään, sekä koulutustilaisuuksien koordinointi ovat olleet jäsenten hyväksi tapahtuvaa toimintaa parhaimmillaan.

Vuoden alusta hallitukseen kuuluvat seuraavat henkilöt: Olli Ahava, jonka tehtäväalueina on koulutus- ja alueellinen toiminta. Jari Anttila, rahastonhoitaja, jonka tehtävinä ovat seuran varojen hoito ja eri projektien taloudellinen seuranta. Markku Ellilän vastuualueeseen kuuluu opiskelijatoiminta, jäsenasiat sekä ISA. Matti Harkia pitää yhteyttä kunnossapito- ja voimalaitosjaokseen. Lisäksi hänen tehtäviään ovat seuran toiminnan markkinointi määrätyille kohderyhmille sekä Automaatioväylän toimitusneuvoston jäsenyys. Sakari Heikkiselle kuuluu yhteydenpito SlL-A:han ja Sähköklubiin, jäsenasiat sekä syyskokouksen järjestäminen. Matti Ketonen, seuran sihteeri, hoitaa tiedotuksen ATU n kanssa ja on hallituksen edustajana Automaatioväylän toimitusneuvostossa. Matille kuuluu lisäksi yhteydenpito panosautomaatiojaokseen sekä opiskelijatoiminta. Pentti Lautala on seuran varapuheenjohtaja ja hän vastaa lisäksi seuran kansainvälisen toiminnan koordinoinnista hallituksessa sen edustajana. Kalevi Raunio, puheenjohtaja, jonka sääntöjen mukaisten tehtävien lisäksi tulee markkinoida seuran toimintaa eri kohderyhmille.

Edellä esitetty tehtäväjako sisälsi vain tärkeimmät ja ajankohtaisimmat tehtävät. Seuran hallitus on valinnut toimintaansa painopistealueet, joiden avulla uskomme seuran toiminnan parantuvan ja lisäävän kiinnostusta siihen. Painopistealueet ovat: – Opiskelijat – Koulutus – Alueellinen toiminta- Kansainvälisen toiminnan laajentaminen-Markkinointi seuran toiminnasta määrätyille kohderyhmille. Jokainen edellämainittu on oma projektinsa ja kukin tarvitsee erillisen tiimin toteutuakseen. Näihin tiimeihin tarvitsemme uusia jäseniä. Mielestäni toimiminen seurassa ei ole pelkästään kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa istumista, vaan aktiivista vuorovaikutusta ja osallistumista jäsenten kesken jokaisen omimmalla alueella. Uskon vahvasti, että seuran sääntöihin kirjattu toiminta-ajatus ei ole kuollut kirjain, vaan toiminnan seurassa on muututtava olosuhteiden mukaisesti.

Hyvää kevättä toivottaen.

Kalevi Raunio
Suomen Automaatioseura ry:n puheenjohtaja

Markku Suominen, Instrumentointi Oy, Teollisuusautomaatio
Suunnittelun kenttä muuttuu, monitaitoisuutta tarvitaan
Suunnittelijan toiminta-alue ulottuu tänä päivänä automaation ja sähköistyksen suunnittelusta automaatiojärjestelmien sovellusohjelmointiin, laitetoimituksiin ja käyttöönottoon. Vuosien kokemus on muokannut suunnittelijoista eri prosessialojen guruja, ATK-sektorin sekatyömiehiä, lakien ja asetusten tuntijoita sekä ihmissuhdeasioiden terapeutteja.

Seppo Leminen, Jaakko Pöyry OY
Suunnittelutiedon sähköinen tiedonsiirto automaatioprojekteissa
Artikkelissa kuvataan automaatioprojektin sähköisen tiedonsiirron nykyistä laajuutta ja siitä saatuja käytännön kokemuksia. Lisäksi esitetään tulevaisuuden visioita automaatioprojektien sähköisestä tiedonsiirrosta.

Seppo Kaakinen, Veitsiluoto Oy
Sellutehtaan automaatiokunnossapidon laatujärjestelmä

Systemaattinen ennakkohuolto, tehokas vikojenkorjaus ja ongelmienselvitys yhteistyössä tuotantohenkilöstön kanssa, ovat automaatiokunnossapidon laatutoiminnan kulmakiviä. Tuotantohenkilöstö on kunnossapidon sisäinen asiakas, jonka kanssa yhteistyössä pyritään jatkuvaan toiminnan laadun kehittämiseen ja laitteiston toiminnan parantamiseen. Tuloksena on entistä paremmin hallittava lopputuotteen laatu ja sen myötä tyytyväisemmät asiakkaat toimintaketjun kaikissa vaiheissa

Tommi Impivaara, Anssi Marttila ja Antero Ollila, ABB Service Oy
Sopimuksin hoidettu automaation kunnossapito – riskit ja mahdollisuudet
Kunnossapidon osto sopimuspohjaisesti ulkopuolisilta alan toimittajilta on lisääntynyt nopeasti 90-luvun taitteesta lähtien. Kunnossapidon osto perustuu tyypillisesti koko kunnossapidon eriyttämiseen, jonkin kunnossapitoalueen eriyttämiseen tai erilliseen pitkäaikaiseen sopimukseen, johon ei liity henkilöiden siirtymisiä.

Matti Lymy, Teollisuuden Voima Oy
Instrumentoinnin mittaustarkkuuden ylläpito olkiluodon voimalaitoksilla
Prosessivaatimukset määräävät instrumentoinnilta vaadittavan mittaustarkkuuden. Vaatimukset ylittävä mittaustarkkuuden ylläpito ei tuo lisäarvoa prosessin toimintaan, ainoastaan kustannuksia Lisäksi virittäminen muuttaa laitteen stabiilia tilaa ja ryömintänopeus kasvaa virityksen jälkeen.

Raimo Rahkonen, Jaakko Pöyry Oy
Väylän vaikutus automaatiosuunnitteluun
Kenttäväylähankkeen taustavoimina ovat nyttemmin laitevalmistajat, minkä takia julkisuudessa on useimmiten mainittu tärkeimpinä laitteiden valmistukseen ja myyntiin liittyvät asiat. Myös automaatiolaitteiden kunnossapitoon liittyvien asioiden on mainittu kehittyvän kenttäväylien ja älykkäiden laitteiden myötä.Näin ollen uuden laitoksen rakentaminen, koko laitoksen käytön ja ylläpidon uudet mahdollisuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.