Lehti 3-1990 (Automaatiopäivät 90)

Pääteemana automaatiopäivät 90

 Onko Automaatiopäiville sosiaalista tilausta?
Mitä kävijä tulee hakemaan Automaatiopäiviltä? Näitä ja muitakin samantapaisia kysymyksiä esitti Automaatiopäivien 90 -järjestelytoimikunta kolme vuotta sitten, kun se kokoontui ideoimaan nyt toteutuvia Automaatiopäiviä. Näiden päivien toteutukseen ja suunnitteluun on osallistunut lähes viisikymmentä henkilöä, joiden panos on nyt nähtävillä.

Päivien runko tukeutuu kolmeen painopisteeseen: neljä järjestettävää kongressia muodostavat merkittävän jatko- ja täydennyskoulutustapahtuman automaatioalan ammattilaisille. Tänä vuonna kolme kansainvälistä kongressia pidetään samanaikaisesti ja perinteistä kotimaista kongressia on tiivistetty. Tarkempi esittely näistä kongressitapahtumista on tässä lehdessä.

Toisena painopisteenä on näyttely, joka on kokonsa puolesta suurin automaatioalan näyttely mitä milloinkaan on Suomessa järjestetty. Tämä on osoitus siitä, että automaatiolaitteiden ja -järjestelmien toimittajat haluavat esitellä ja markkinoida tuotteitaan yli kymmenelletuhannelle odotetulle näyttelyvieraalle.

Kolmas painopiste on mahdollisuus eri tapaamisten yhteydessä vaihtaa tietoa ja kokemuksia kolmeksi päiväksi kokoontuvien automaatioalan ammattilaisten kanssa.

Automaatiopäivistä saa parhaan tuloksen ja hyödyn osallistumalla aktiivisesti eri tilaisuuksiin ja pitämällä yhteyttä kollegoihin.

Automaatiopäivien järjestelytoimikunnan puolesta haluan tämän teemanumeron puitteissa toivottaa kaikki lukijat tervetulleiksi Automaatiopäiville -90!

Kalevi Raunio
Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja
    
Kehittyvät automaatiopäivät

Professori Paavo Uronen, Teknillinen korkeakoulu

Automaatiopäivien järjestäminen on ollut SSS:n koko historian ajan Seuran toiminnan keskeinen aktiviteetti ja se on muodostanut myös taloudellisen pohjan muille toimintamuodoille ja jäsenpalveluille. Nyt järjestetään jo 9. Automaatiopäivät ja tämänkertainen tapahtuma on laajuudeltaan ja sisällöltään täysin erilainen kuin alkuvuosien 'kodikkaat" pienimuotoiset päivät Rakennusmestarien talossa ja sittemmin Dipolissa. Päivien osanottajamäärän ja ennen kaikkea näyttelyn kasvaessa osoittautuivat Dipolin tilat liian pieniksi ja myös epäkäytännöllisiksi; siksi vuoden 1987 päivien järjestelyorganisaatio teki pitkien keskustelujen jälkeen tärkeän strategisen päätöksen: Automaatiopäivät siirrettiin pidettäväksi Helsingin Messukeskuksessa yhteistyössä Suomen Messujen kanssa. Tämä päätös, joka aluksi herätti myös kritiikkiä Seuran jäsenistön keskuudessa, on osoittautunut oikeaksi ja hyväksi, sillä Suomen Messujen kanssa neuvoteltu sopimus muodostaa hyvän pohjan Automaatiopäivien järjestämiselle Messukeskuksessa jatkossakin. On ilman muuta lähdettävä siitä, että Automaatiopäivät järjestetään tulevaisuudessakin nimenomaan Helsingissä; muuten menetetään jo saavutettu alan kotimaisen ja pohjoismaisen ykköstapahtuman imago.

Varsinainen järjestelyorganisaatio on säilynyt itse asiassa harvinaisen samanlaisena koko Automaatiopäivien historian ajan. Jokainen tapahtuma toteutetaan projektiorganisaatiolla, jonka muodostaa Seuran hallituksen asettama työjaosto ja sen alaiset toimikunnat (ohjelmatoimikunta, näyttelytoimikunta, tiedotus- ja markkinointitoimikunta jne.). Sihteeripalvelut tilattiin aluksi ulkopuolisilta toimistoilta, mutta nyt ne hoidetaan ATU Oy:n toimesta. Kaikki muu projektiorganisaatio perustuu Seuran jäsenten vapaaehtoistyöhön. Nyt kun mukaan on saatu Suomen Messut, tulee Seuran pääosuus olemaan teknistieteellisen ohjelman suunnittelu ja toteutus. Seuran resurssien puitteissa ei ole mahdollista luoda pysyvää organisaatiota Automaatiopäiviä varten: tulevaisuudessakin nykyinen organisaatiotapa on hyvä ja realistinen; tietenkin sillä edellytyksellä, että Seuran jäsenistöstä löytyy jatkossakin aktiivisia vapaaehtoisia toimimaan Päivien projektiorganisaatiossa.

Näitten ulkoisten kehityspiirteitten lisäksi on myös itse Päivien teknistieteellisessä ohjelmassa tapahtunut merkittävä muutos, sillä Automaatiopäiviä on tietoisesti pyritty kehittämään kansainväliseksi tapahtumaksi. Tämä kehitys aloitettiin v. 1984 yhdellä englanninkielisellä istunnolla laiva-automaatiosta, v. 1987 englanninkielistä osuutta laajennettiin huomattavasti ja nyt varsinaisen suomenkielisen esitelmäosuuden lisäksi Automaatiopäivien yhteydessä järjestetään peräsi kolme kansainvälistä englanninkielisenä toteutettavaa tapahtumaa, nimittäin; metsäteollisuuden automaatiota käsittelevä Symposium Control Systems '90 sekä IMEKOn Workshopit teknisestä diagnostiikasta ja lämpötilan mittauksesta. Tämä on merkinnyt myös sitä, että ensimmäisen kerran on suomenkielistä Automaatiopäivien esitelmäosuutta rajattu tietyn teeman alle (Automaation menetelmät ja työkalut 1990-luvulla) ja tällöin on myös tarjottujen esitelmien osalta jouduttu tekemään karsintaa.

Pidän tätä kehitystä oikeana ja mielestäni tulevaisuuden Automaatiopäivien toteutustapa teknistieteellisen ohjelman osalta tulisi olla samantapainen kuin nyt; Automation Days -sateenvarjon alla järjestetään suomenkielinen esitelmäosuus ja yksi tai useampia kansainvälisiä tapahtumia sekä luonnollisesti näyttely. Näin on pyrittävä vahvistamaan Päivien kuva pohjoismaitten suurimpana automaatioalan tapahtumana; ehkäpä tulevaisuudessa Automation Days voisi nousta liki samaan luokkaan kuin American Control Conference, Interkama jne?

Automaatiopäivien rytmitys kolmivuosittain tapahtuvaksi on onnistunut eikä sitä ole syytä muuttaa. Ongelmallista päivien kansainvälisyyttä ajatellen on se, että Automaatiopäivät osuvat samalle vuodelle kuin IFACin maailmankongressi; tällöin IFAC-tapahtumien järjestäminen Automaatiopäivien yhteydessä on miltei mahdotonta. Toisaalta vuosirytmin siirtäminenkin olisi vaikeaa. Siksi on pyrittävä jatkossa yhteistyöhön myös muitten automaatioalaa lähellä olevien tai teollisuusalakohtaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Esimerkkejä ovat IMEKO, ISA, IFIP, EUCEPA, Tappi, CPPA, SEFI, IFORS, IAE jne. Tämänkertaiset kansainväliset osuudet ovat hyviä esimerkkejä yhteistyöstä EUCEPA:n, IMEKO:n ja CPPA:n kanssa. Myös yhteistyötä toisten suomalaisten tieteellisten seurojen kanssa voidaan ja tulee kehittää; niinpä Suomen Paperi-insinöörien Yhdistys on nyt mukana järjestämässä Control Systems '90 tapahtumaa.

Automaatioala laajenee, muuttuu ja kehittyy nopeasti; niinpä Automaatiopäivien sisällössä tulee ottaa mukaan myös alan uusia kehityspiirteitä ja "reuna-alueita" samoin kuin pyrkiä saamaan myös ei-ammattilaisia kiinnostavia yleisistuntoja, keskusteluja ja väittelyjä mukaan. Uusin konferenssitekniikka on tietysti aina mukana. Automaatiopäivien järjestämisessä mukana oleminen on kovaa mutta mielenkiintoista työtä ja tavoite on: seuraavat päivät ovat aina entisiä paremmat ja monipuolisemmat.

Professori Olli Aumala, TTKK Mittaustekniikan laitos
IMEKO esittäytyy Automaatiopäivillä
[ei ingressiä]

H.K. Graubner, Oy Autrol Ab
TEMPMEKO 90 Kansainvälinen symposiumi lämpötilan mittauksesta Helsingissä 17. – 19.9.90

[ei ingressiä]

Christer Granskog, Valmet Automation Oy
Suomalaisen automaatioviejän lähivuosien myyntinäkymät yhdentyvässä Euroopassa ja USA:ssa
[ei ingressiä]

Pertti Miettunen, A. Ahlström Osakeyhtiö Ahlstöm Machinery
Mita Euroopan yhdentyminen merkitsee suomalaiselle automaatioteollisuudelle?
Eurooppa on kansainvaelluksista lähtien ollut jatkuvassa muutosten tilassa. Suurvaltoja ja valtioliittoja on syntynyt ja kaatunut. Kirjailija Victor Hugo istutti Euroopan Yhdysvaltojen tammen Hauteville Housessa 1870. Kreivi Otto von Bismarckin luja politiikka johti Saksan yhdistämiseen yhdeksi keisarikunnaksi pian tuon jälkeen. Diktaattorit yhdistivät Eurooppaa väkivalloin, mikä johti toiseen maailmansotaan. Sen jälkeen on Itä-Eurooppa ollut yhdistyneenä Länsi-Eurooppaa huomattavasti tiiviimmin. Ja nyt tämäkin tilanne on purkautumassa, kun 1 990-luvulla Itä-Euroopan maiden keskinäiset siteet ovat höltymässä ja Länsi-Eurooppa on keskellä yhdentymisprosessia.
Ennustajan rooli ei siis yhdentymiseen ja hajautumiseen erikoistuneessa Euroopassa ole nytkään erityisen helppo.

Matti J. Wallenius, Oy Aumator Ab
Automaatiokomponenttien maahantuojan vastuualueista
Suuri osa Suomessa käytettävistä automaatioalan laitteista tuodaan maahamme ulkomailta. Automaation monipuolistuessa ja monimutkaistuessa myös tarvittavien komponenttien lukumäärä lisääntyy ja niiden laadulta ja luotettavuudelta vaaditaan yhä enemmän. Toisaalta näyttää, että loppukäyttäjän mahdollisuudet panostaa omiin asiantuntijoihin ja suunnittelijoihin eivät ehkä ole lisääntyneet samassa suhteessa. Tämä asettaa maahantuojan asiantuntemukselle, asennus- ja huoltovalmiudelle entisestään kovenevat vaatimukset.

Pekka Niku, Jaakko Pöyry Oy
Metsäteollisuuden uudet strategiat yhdentyvässä Euroopassa

[ei ingressiä]

Kari Känsälä, VTT
Ohjelmistojen laadunvarmistus
Automaatiojärjestelmän laatu on yhtä kuin sen kyky täyttää sille asetettavat vaatimukset ja odotukset. Automaatiojärjestelmän ohjelmiston laatu on sen kyky täyttää asetetut vaatimukset ja odotukset järjestelmän osana. Asiakas on siis laadun suhteen aina oikeassa. Hyvin lähellä on sekin aika, jolloin tilaajat vaativat automaatiojärjestelmätoimittajalta virallisesti sertifioidun laatujärjestelmän, jonka tulee kattaa myös ohjelmistojen laadunvarmistus.

Pentti Niemelä, VTT Elektroniikan laboratorio
Optiset mittausmenetelmät teollisuuden päästövalvonnassa
[ei ingressiä]

DI Hannu Nieminen, Altim Control Oy
Uutta varmennustekniikkaa Alcontiin
[ei ingressiä]

DI Harri Alanko, ABB Strömberg Drives Oy Process Automation
ABB Master-automaatiojärjestelmä
[ei ingressiä]

Jaakko Ojanen, Valmet Automatio Oy
Damatic XD – laatua ja tuottavuutta prosessiteollisuudelle

[ei ingressiä]

Pirjo Sparig, Neles-Jamesbury Oy
Venttiilien ja toimilaitteiden kansainväliset markkinat
[ei ingressiä]

Olli Hautakoski, Ammattikasvatushallitus
Tulevaisuuden näkymiä keskiasteen tekniikan alojen koulutuksessa
Koulutusjärjestelmässämme on viime vuosikymmenien aikana tapahtunut voimakasta uudistustyötä; koulutusta on laajennettu ja koulutusrakenteita muutettu. Muutokset ovat koskeneet kaikkia aloja ja asteita. Koulutusmahdollisuuksia on laajennettu sekä määrällisesti että alueellisesti. Keskeisiä tavoitteita edelleen 90-luvulla on koulutuksen tason nostaminen, laadun parantaminen ja koulutusjärjestelmän toiminnan tehostaminen. Kehittämisen selkein painopistealue on aikuiskoulutuksessa. Koulutusta toteutetaan yhä enenevässä määrin jatkuvan koulutuksen periaatteella. Keskeisiä rakenteellisia kysymyksiä ovat nuorisokoulu ja ammattikorkeakoulu. Opettajiin tulee panostaa.