Lehti 3-1999 (Rakennusautomaatio ja talotekniikka)

Pääteemana rakennusautomaatio ja talotekniikka

Kohti asiakasystävällistä, avointa
talotekniikkakokonaisuutta

Olemme jo vuosia edenneet kohti yhtenäistä. talotekniikkaa, jossa perinteiset osa-alueet liittyvät kokonaisuudeksi, jossa asiakas ostaa toimivan kokonaisuuden, siis ostaa ominaisuuksia, ei lait-teita.

Kuka on talotekniikan asiakas. Se on ollut perinteisesti, riippuen toimittajasta, joko suunnittelija, urakoitsija, tukku-kauppa, rakennusliike, urakoitsija, rakennuttaja tai jopa ko-ko ketjun lopulla häämöttävä ihan oikeaa asiakas.

Onko kehitys kaikilta osaltaan menossa oikeaan suun-taan, on jo vaikeampi kysymys. Ala on täynnä ismejä. ja suur-ia tutkimuskokonaisuuksia, joiden merkitystä ei edes alan omat henkilöt hallitse. Meillä on samaan aikaan Lon, profi-bus, IFC, LCC, LCE, www, simba, samba, res jne. Kaikkia näitä tarvitaan ja jos et hanki niitä, et ole enää markkinoilla sanoo ismien myyntimies. Eräänä esimerkkinä on allekirjoit-taneelle tulleet viisi seminaarikutsua 17.3 iltapäiväksi. Kysei-sellä viikolla seminaareja siunaantui yhteensä 8. Pitäisikö hieman koordinoida ja keskittää toimintaa, koska läheskään kaikkiin haasteisiin ei ala enää pysty vastaamaan.

Automaatio on perinteisesti alue, joka liittää komponentit toimivaksi systeemiksi. Toisaalta automaatio myös on vii-meisenä toteutusketjussa ja perinteisesti se on aina jäänyt to-teutusprosessissa jalkoihin. Syitä tähän on monia ja ongelma onkin lähinnä siinä, että asian korjaamiseksi ei ole tehty tar-peeksi. Tuntuu pikemminkin siltä, että yhä useammin ra-kennus otetaan käyttöön ennen kuin se on valmis.

Miten voimme luoda alallemme tilanteen, jossa voimme hallitusti viedä eteenpäin alaamme itse silti ohjaten? Kukaan ei auta meitä ulkopuolelta, meidän itsemme on tehtävä asian hyviksi paljon työtä yhdessä, ei erikseen pikkuryhminä. Mei-dän pitää unohtaa keskinaiset kisailut ja luoda yhteisiä kehi-tyskokonaisuuksia, jossa asioita tarkastellaan asiakkaan kan-nalta katsottuna ja oman alamme ehdoilla yhteistyössä koko alan ja asiakkaan kanssa, kehittäen klusterin kaikkia osa-komponentteja tasapuolisesti.

 Eräs osa tätä kehitystä on avonaisuus, jolla tarkoitan tässä yhteydessä yhteensopivuutta. Tästä on puhuttu kymmeniä vuosia ja alalla on orastavaa toimintaa siihen suuntaan. Il-mastointi- ja putkialat ovat tässä huomattavan pitkällä, pe-rinteisesti johtaen. Mitä tapahtuu säätöpuolella ja milli aika-taululla, vai olemmeko sielläkin vaipumassa ismien uhreiksi. Onko avoimuus uutta sidonnaisuutta ja onko se kansain-välisesti kestävää?

Avoimuus ei saa olla lisähinta asiakkaalle eikä uuden-laista sidonnaisuutta. Lisäksi asioiden pitää olla kansainväli-sesti yhteensopivaa. Avoimuudessa on lähdettävä siitä, että sillä ei tarkoiteta pelkistään osa-avoimuutta, vaan avoimuus kattaa paitsi kenttäväylät, myös ylemmän tason systeemit ja erityisesti myös yhteydet ulkopuolisiin yksiköihin. Tällöin tulevat kysymykseen myös langanomat yhteydet ja muut tu-levaisuuden ratkaisut, jossa internetin tai vastaavan yhtey-den kautta systeemejä voidaan ohjata ja hallita monitasoi-sesti.

Mitä asiakas loppujenlopuksi ostaa ja miksi. Tarvitakseen hallittua sisäilmaa hän ei tarvitse lonia eikä lcc:tä, vaan viih-tyisyyttä ja palvelua. Hän tarvitsee toimivaa järjestelmäkoko-naisuutta, jonka hankintahinta on kilpailukykyinen, jonka toimintavarmuus on sopimuksen mukainen, jossa ohjatta-vuus, muunneltavuus ja jälkihoito ovat hallinnassa jne. Vain elinkaaren ajan toimiva luotettava järjestelmä luo asiakkaalle luvatun korkeatasoisen palvelun.

Vastuu tulee olemaan tärkeä asia, samoin vastuun kanto-kyky. Teknisesti monimuotoiset järjestelmät ovat yhä suu-rempi osa rakennusta, ja talotekniikan osuus rakennuksen kokonaishinnasta kasvaa vuosi vuodelta. Tulee tärkeäksi ke-hittää uusia toimintamalleja kehitysprojektien avulla. Näissä malleissa pitää syntyä rehellinen yhteistyö suoraan asiak-kaan kanssa. Talotekniikka ala tarvitsee kokonaisuuksia, vastuunkantoa ja kaukonäköisyyttä. Voimat pitää yhdistää.

Esko Tähti
Suomen Talotekniikan Kehityskeskus Oy
(TAKE) 

Seppo Pyyskänen, Duocon Oy
Automaatio rakennusympäristössä
Automaation juuret löytyvät 1920 luvulta, jolloin USA:ssa tehtiin ensimmäiset automaatiosovellukset vesivoimalaitoksilla. Rakennusautomaatio on noin 30 vuotta nuorempaa. Tiedossani olevat ensimmäiset  automaatiolaitteet  olivat omavoimaisia  paineensäätimiä,  joilla säädettiin öljypolttimiin virtaavan öljyn painetta.

Koko automaation historian raken-nusautomaatio  on  seurannut  teollisuusautomaation jalanjälkiä, luomatta itse kovinkaan merkittäviä tuote- tai sovellusratkaisuja.  Rakennusautomaation eräs ongelma onkin ollut sen merkityksen vähättely, josta seurauksena automaatioammattilaisten heikko hakeutuminen alan piiriin. Vasta 80-luvulla suurten rakennusten yleistyessä on oivallettu automaation merkitys rakennuksen toimivuuden ja hallittavuuden merkittävänä apuvälineenä. Niinpä merkittävimmät rakennusautomaation kehittäjät ja soveltajat löytyvät USA:ta ja Japanista.

Jyrki Lipponen, Siemens Building Techonologies Oy
Rakennusautomaation väylien standardoinnista
Euroopassa rakennusautomaation tiedonsiirtoprotokollien standardointityötä on tehty vuonna 1990 perustetussa CEN/TC247-komiteassa. 

EU:n rakennusalan tuotteita koskevan direktiivin seurauksena perustetun komitean toimialana on "Talotekniikka-palveluiden, erityisesti LVIS-järjestelmien automaatiossa käytettävien laitteiden ja järjestelmien  standardointi".  Suomen osallistuminen komitean työhön on ta-pahtunut Suomen ilmateknisen yhdis-tyksen säätöjaoston kautta.

Toinen rakennusautomaatiota käsitte-levä komitea on CENFLEC/TC205, jossa Suomi on mukana SESKOn kautta. Tä-män toimialueena on ns. valkoinen eli kotiautomaatio, ja tähän liittyvä tiedon-siirto sekä laitteiden turvallisuuteen ja sähköasennustekniikkaan liittyvät kysy-mykset.

Seppo Pyyskänen, Duocon Oy
Rakennusautomaation kehitysnäkymiä
Rakennusautomaation hyödyntäminen kohdistuu kolmeen alueeseen – ihmisen terveyden ja viihtyisyyden kannalta tärkeään sisäilmastoon ja valaistukseen -henkilöturvallisuuteen ja omaisuuden suojaukseen -rakennuksen ja sen talotekniikan kunnon seurantaan. Tuleva kehitys vaikuttaa kaikkiin näistä alueista, mutta merkittävimpänä tulee olemaan mahdollisuudet suoraan havainnoida ihmisen viihtyvyys- ja terveystekijöitä sekä suorittaa taloteknisten palveluiden ohjaamista niiden perusteella. 

Ari Kukkonen, Akutek Oy
Ilmamääräsäätöiset järjestelmät
Rakennusten sisäiset lämpökuormat kattavat lämpöhäviöt yhä alhaisem-milla ulkoilman lämpötiloilla. Uuden toi-mistorakennuksen  lämmitysjärjestelmä voi olla tarpeeton jo -80C korkeammilla ulkoilman lämpötiloilla.

Hyvin toteutettu ilmastointijärjestelmä kykenee  hyödyntämään  rakennusten lämpökuormat siten, että lämmityksestä selvitään lähes ilman ostoenergiaa. Mi-ten hoitaa rakennusten jäähdytyksen tar-ve niin, että energiankäyttö on mahdolli-simman edullista.

Vertailtaessa järjestelmien kustannuk-sia tulee tarkastella koko elinkaarta. In-vestointikustannuksien  lisäksi  hoito-, kunnossapito- ja energiakustannukset.

Näitä seikkoja selvitettiin mm. kaup-pa- ja teollisuusministeriön energiaosas-ton LVIS 2000 -energiatutkimusohjel-maan liittyvässä TEKESin rahoittamassa 'Huonekohtaisten talotekniikkajärjestel-mien energiatalous' -projektissa.

Ilkka Porkka
Turvallisuus-elektroniikassa valinnanvaraa
Turvallisuuselektroniikka ja rakennusautomaatio täydentävät toisiaan. Sovellusvaihtoehtoja riittää rikosilmoitin-, kulunvalvonta-, palohälytys-, kameravalvonta- ja hälytyksensiirtojärjestelmissä. Tieto-, tietoliikenne- ja multimediatekniikan kehitys mullistaa myös turva-alaa.

Vesa Korhonen, SWE Oy
Reitittimien käyttö kiinteistöverkossa
Tiedonsiirron keskeisiä ongelmia ovat oikean tiedon siirtäminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Erilaiset reititinlaitteet voivat olla tärkeä osatekijä näiden ongelmien ratkaisussa. Kirjoituksessa tarkastellaan reitittimien mahdollisuuksia erityisesti LonWorks-väyläympäristössa.
prosessitietojärjestelmien osalta 

Risto Heinokoski, Kemira Agro Oy
Y2k – Mitä huomioitava valmistautumisessa vuoden vaihteeseen
Vuoden 2000 ongelmista on kirjoitettu ja puhuttu paljon mutta ilmeisestikään ei vielä tarpeeksi koska epäselvyyksiä näyttää paljon olevan siinä kuinka vakavasti ja huolellisesti ongelmiin tulisi suhtautua. Osa yrityksistä kuittaa ongelman "kaikki kunnossa" periaatteella ja osa taas ottaa asian hyvinkin huolellisesti ja varmistaa toimintansa. Teollisuutta tukevat yhdistykset, liitot ja vakuutusyhtiöt ovat jakaneet jäsenkirjeitä ja neuvoja eri toimintatavoista. Seuraavassa esitän eräiden suurten yritysten valitseman toimintaprosessin ongelmien kartoittamiseen, selvittämiseen ja ratkaisuun.