Lehti 8-1999 (Kenttäväylät ja etähuolto)

Pääteemana on kenttäväylät ja etähuolto

Lensimme Timo Kuusiston kanssa sunnuntaina, marraskuun 12 päivänä 1989 Helsingistä Lontooseen Heathrow’n lentokentälle. Ajaessamme bussilla Heathrow’sta Gatwickin kentälle kuuluisa Lontoon sumu alkoi pikkuhiljaa laskeutua maiseman ylle, eikä kyseessä ollut alkoholin nautintaan liittyvä olotila, vaan aika ajoin Lontoota vaivaava sääilmiö. Pääsimme kuitenkin onnellisesti Gatwickiin. Seuraavana päivänä, maanantaina marraskuun 13 päivänä 1989 oli Hotelli Hiltonissa ’Multivendor Demonstration Planning Meeting’. Kokoukseen piti osallistua edustajia 20 yrityksestä eri puolilta Eurooppaa. Koska sumu peitti Lontoon lisäksi suuren osan läntistä Eurooppaa, niin kokouksen alkaessa vain kolmasosa ilmoittautuneista oli paikalla. Toinen kolmasosa tuli päivän kuluessa pahasti myöhästyneenä. Viimeinen kolmasosa ilmoittautuneista ei kokoukseen ehtinyt. Vaikka oli kolmastoista päivä ja vaikka vain osa ilmoittautuneista oli paikalla, niin kokouksen tuloksena syntyi uusi ryhmittymä ’Fieldbus Multivendor Demonstration Group 1989’. Miten tähän oli tultu? Eureka Fieldbus projektissa oli helmikuussa 1988 edetty vaiheeseen, jolloin toimitettavat mikropiirit oli määritelty ja ensimmäisten tuotteiden suunnittelu oli käynnistetty. Projektin etenemiselle oli olemassa tarvittava teknologia. Nyt alkoi tämän erikoisen teknologiahankkeen toinen osa-alue, kenttäväylän standardointi tulla ajankohtaiseksi ja tärkeäksi. Huhtikuussa 1988 oli muotoutunut neljä eri leiriä, joista jokainen ajoi standardiksi omaa vaihtoehtoaan. Ranskalaisten yritysten esittämä FIP-väylä oli teknisesti pisimmällä. Se oli nopea ja yksinkertainen toiminnaltaan. Se oli selkeästi koneautomaation tarpeisiin suunniteltu ratkaisu, jota prosessiautomaation piirissä toimivat yritykset pitivät liian epäluotettavana. Niinpä se ei voinut saada kannatusta prosessiautomaation piirissä toimivilta yrityksiltä. Eikä se myöskään saanut kannatusta saksankieliseltä alueelta. Saksalaisten kannattama vaihtoehto, Profibus oli suunniteltu ennenkaikkea järjestelmien väliseksi väyläksi, mutta sitä haluttiin soveltaa myös kenttäväyläksi. Kolmas vaihtoehto oli Foxboron kehittämä ja siten se sai ainoastaan Foxboron kannatuksen. Neljännen vaihtoehdon ehdottivat ryhmänä Endress+Hauser, Philips, Rosemount, Siemens ja Valmet Automation. Tämä ryhmä pyrki etsimään Eureka Fieldbus projektin pohjalta prosessiautomaation kenttälaitteisiin sopivaa ratkaisua, joka olisi muidenkin hyväksyttävissä. Lokakuussa 1989 todettiin, että projekti ei ollut vuodessa edennyt mihinkään. Ero muihin ryhmiin tehtiin edellämainitussa Gatwickissa pidetyssä kokouksessa. Katsellessani vanhoja muistiinpanojani, yritin samalla selvittää, miten meille läheisemmän väylän, Automaatioväylän muodostuminen tapahtui. Huhtikuun 17 päivänä 1989 istuimme Seppo Sauson kanssa Nesteen Sköldvikin tehtailla ja tästä kokouksesta hanke eteni syyskuun 5 päivänä 1989 Valmet Automationin pääkonttorilla pidettyyn kokoukseen, josta kerrotaan enemmän toisaalla tässä lehdessä. Yritän kuvailla hieman keskustelua, joka olisi voinut tapahtua esimerkiksi seuraavasti strategiapohdinnan kaavoilla. SWOT analyysin mukaisesti SSS:n vahvuuksina olivat erittäin hyvä taloudellinen tilanne, jota korkeasuhdanne vielä auttoi. Taloudellinen tilanne säilyisikin hyvänä, jos paljolti talkootyönä aloitettu ja hoidettu Automaatiopäivät saadaan toimimaan jatkossakin.  Toiminnan perusrakenne oli muotoutunut; oli seura, Automaatiosäätiö ja toimeenpanevana voimana Automaation Tuki Oy. Säätiö pystyi hankkimaan osakkeilla jopa oman toimiston ja siten tasapainottamaan osakkeisiin sidottua riskipääomaa. Heikkoutena nähtiin vaara seuran ukkoutumisesta ja lisäksi seuran toiminnassa oli edelleen vanhoja salaseuran piirteitä. Oli todella vaikea nähdä, mitä eri toimikunnissa tapahtui, vai tapahtuiko yhtään mitään.  Yhtä vaikeaa oli toimikuntien toiminnan ohjaaminen kohti yhdessä sovittuja tavoitteita, koska keinoja yhdessäsopimiseen ei ollut luotu. Siis toiminta oli hajanaista ja näkymätöntä. Juuri tähän heikkouteen toivottiin apua tehostetusta julkaisutoiminnasta. Tulevaa toimintaa pohdittaessa nousi yhä uudelleen esille yhteistyö SMSY:n kanssa. Nähtiin, että SSS:n rakenne ja erityisesti ATU:n toiminta alkoivat olla kunnossa ja SMSY:kin voisi hyödyntää ATU:n palveluja. Vastaavasti nähtiin, että SMSY:n paikallistoiminta oli tehokasta ja SSS:n jäsenistö voisi osallistua siihen. Uhkana nähtiin alan arvostuksen vähentyminen näkymättömyyden vuoksi. Haasteena pidettiin nuorten saamista mukaan toimintaan. Toisena uhkana nähtiin toiminnan vaatiman rahoituksen varmistaminen. Tämä vaati toimintaa kahdella alueella. Oli varmistettava, että messutoiminnan tulot jatkuvat ja että julkaisutoiminnan taso saadaan riittävän korkeaksi ja jakelu riittävän kattavaksi, jotta saadaan mainostuloja julkaisutoiminnan tukemiseksi. Vaikka en tarkkaan tiedä, mitä SMSY:n piirissä pohdittiin, niin uskallan todeta, että Automaatioväylän perustaminen oli molemmille seuroille keskeinen ja tärkeä ’strateginen valinta’. 
Taisto Huhtelin 
tutkimuspäällikkö 
Neles Automation Oy
 
Jorma Hintikka, VTT Elektroniikka,   sulautetut ohjelmistot/älykkäät järjestelmät 
Kenttäväylädiagnostiikan hyödyt irti –  KEDI-projekti vauhdissa
  
Tämän päivän ongelma kenttäväylien kanssa toimittaessa on, että diagnostiikkatiedot ovat liian vaikeasti kaivettavissa esille. KEDI-projektissa luodaan integroitu diagnostiikkatyökalu, jolla hyödylliset diagnostiikkatiedot näytetään reaaliajassa niitä tarvitseville.  

Pasi Heikkinen,  
Control CAD Oy 
Foundation Fieldbus kenttäväylän ominaisuudet säädön kannalta 
 
Olavi Karasti, VTT Automaatio,  
Koneautomaatio
Bluetooth; langatonta tiedonsiirtoa halvalla 
Bluetooth-teknologia mahdollistaa laitteiden välisen tiedonsiirron ilman kaapelia lyhyillä etäisyyksillä ja hyvin pienillä lisäkustannuksilla laitetta kohti. Bluetoothin avulla voidaan siirtää dataa aina 721 kilobaudin nopeuteen asti ja jopa 100 m:n etäisyydelle ilman erillisiä radiotaajuuslupa-hakemuksia.  
 
Erkki Suvinen, Helsingin Energia 
TETRA – tehokkuutta energiahuoltoon 
Siirryttäessä 2000-luvulle korjataan sähkökaupan vapautumisen satoa niin hyvässä kuin pahassa. Tämä on oivallinen maaperä tieto- ja tietoliikennetekniikan vyörylle energiahuollon perinteisellä automaatiosektorilla.  

Mats Friman, Control CAD Oy
Annostelusäädöt hallintaan massataseiden avulla 
Modernit säätömenetelmät saavat jatkuvasti lisää jalansijaa teollisuussovelluksissa. Uusi teknologia tarjoaa lukuisia toteutusmahdollisuuksia tehokkaimmille, taloudellisimmille ja riskittömimmille säätösovelluksille. Yksi esimerkki moderneista säätömenetelmistä on massataseiden hyväksikäyttö säädön suunnittelussa. Lopputuloksena saadaan säädin, jonka ominaisuuksiin kuuluvat mm. nopeat häiriökompensaatiot sekä toimivuus vaihtelevissa toimintapisteissä.