Matkakertomus: CDC-konferenssi Osakassa, Japanissa

IEEE:n vuosittain pidettävä konferenssi ”Decision and Control’’ (CDC) pidettiin viime vuoden joulukuussa Osakassa Japanissa. Tämä säätö- ja automaatiotekniikan arvostettu konferenssi oli järjestysnumeroltaan jo 54:s. Pääjärjestäjänä on IEEE Control Systems Society, jonka lippulaivana tätä konferenssia nimenomaan pidetään. Jonkinlaisen kirjoittamattoman säännön vuoksi konferenssi järjestetään joka toinen vuosi USA:ssa, joka toinen vuosi muualla. Tällä kertaa oltiin siis Japanin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, Kansain alueella Honshun saaren länsiosassa Tyynen valtameren rannalla.

Teksti: Kai Zenger

Kongressi järjestettiin Osakan messukeskuksessa, jonka yhteydessä olevassa loistohotellissa saattoi majoittua kalliiseen hintaan. Onneksi ympäröivältä alueelta, jossa myös meidän pieni suomalaisten tutkijoiden ryhmämme asui hieman vaatimattomammin, oli säännölliset ja ilmaiset bussikuljetukset, jotka olivat yleisiä, eivät konferenssia varten erikseen järjestettyjä. Järjestelyt toimivat muutenkin täsmällisesti, ystävällisesti ja hyvin, mikä olikin odotettua japanilaiseen vieraanvaraisuuteen tottuneille. Pienenä huomiona voin kertoa, että kun tulopäivänä emme löytäneet Osakan rautatieasemalla oikeaa tietä (asema on jonkin verran laajempi ja moniulotteisempi kompleksi kuin esimerkiksi Helsingin rautatieasema), niin vastaantuleva herra ei nähnyt mitään ongelmaa kääntyä ja viedä meitä oikealle linja-autopysäkille. Se vei hänen aikaansa ainoastaan noin kymmenen minuuttia!

Kuten todettua, CDC on arvostettu konferenssi, jonka ohjelmaan pääsee vain hyvällä tutkimusjulkaisulla. Lähetettyjä papereita oli 2100, ja noin 1200 esitystä pidettiin 18:ssa rinnakkaisessa sessiossa. Lisäksi pidettiin kuusi tutoriaalia eli opetussessiota sekä useita erikoissessioita. Näistä voidaan mainita johonkin ajankohtaiseen aiheeseen liittyvät lounassessiot (esimerkkeinä ”kuinka pitää hyvä tieteellinen esitelmä”, tieteen rahoitusta käsittelevä paneeli sekä naisten etenemistä automaatio- ja säätötekniikan alalla käsittelevä paneeli).

Neljä konferenssipäivää aloitettiin tyypillisesti plenaryesitelmillä eli kutsuesitelmillä, jotka ovat yleensä huippututkijoiden pitämiä ajankohtaisen ja merkityksellisen tutkimusalueen esittelyjä. Näistä ”Bode-luennon” piti Hassan Khalil Michigan State- yliopistosta. Monet säätöteorian jatko-opiskelijat tuntevat Khalilin kirjan ”Nonlinear Systems” ja tietävät, miten paljon aikaa, hikeä ja kyyneleitä sen parissa voi kulua.

Khalilin esitys käsitteli suuren vahvistuksen tarkkailijoita epälineaarisissa järjestelmissä. Se oli mielestäni melko perinteinen ja uutta tuottamaton esitys, joka ainakin minulle oli pettymys. (Voi tietysti olla, että viimeisenä konferenssipäivänä ei kuulijoiden into teoreettisen luennon seuraamisessa ollut enää paras mahdollinen.) Mielenkiintoisempia olivat Munther Dahlehin (Massachusetts Institute of Technology) ja Francesco Bullon (University of California, Santa Barbara) esitelmät, jotka liittyivät verkotettujen (networked) systeemien teoriaan. Dahlenin esitelmää voi pohjustaa hänen esittämällään esimerkillä: miten voidaan kuvata, karakterisoida ja lopulta ohjata Kiinassa tapahtuneen muutaman sadan neliökilometrin laajuista liikenneruuhkaa! Tämänkaltaiset kompleksiset ilmiöt ovat mittasuhteiltaan ja vaikutuksiltaan paljon pahempia kuin Suomessa jokaisen autoilijan havaitsema ilmiö: joskus ajokaista ruuhkautuu kuin tyhjästä ja odottamatta, joskus ei. Miten syntyneitä laajoja verkkoja voidaan analysoida ja millaisia sovelluksia edellisen esimerkin lisäksi on (esimerkiksi sosiaalisissa verkostoissa), siinä oli Dahlehin erittäin mielenkiintoisen, mutta myös kiinnostavan teoreettisen, esityksen sanoma. Bullon esitys oli kuin jatkoa tälle. Hän esitti uusia analyysimenetelmiä verkottuneille järjestelmille, esitti yhteyksiä tunnettuun perinteiseen teoriaan (epälineaariset järjestelmät, passiivisuusteoria jne.) sekä pyrki luokittelemaan sovellusalueita esimerkiksi energiajärjestelmien (Smart Grid) suuntaan.

IMG_2576

Kuin jatkoa Bullon esitelmälle oli seuraava plenary, Masayuki Fujitan (Tokyo Institute of Technology) esitys, joka liittyi ”Älykkäiden kaupunkien” (Smart City) hajautettuihin energiajärjestelmiin. Fujita keskittyi kuitenkin enemmän liikenteen, vesihuollon, turvallisuuden sekä hajautetun energiantuotannon käytännöllisiin aspekteihin sekä kansainväliseen yhteistyöhön näissä kysymyksissä.

Tutoriaaleja järjestettiin useita, kuten edellä mainitsin. Aiheiltaan nämä poikkesivat ehkä jonkin verran tyypillisten säätökonferenssien ohjelmista. Entropian ja informaation käsitteet säädössä, robottien passiivisuusteoriaan perustuvat ohjausmenetelmät, stokastiset hybridijärjestelmät sekä akkujen mallitus säätö- ja estimointiprobleemissa olivat mielenkiintoisia ja hieman epätyypillisiä aiheita. CDC-konferenssissa säätöteoriaan liittyvällä ja yleensäkin teoriapitoisella materiaalilla on vahva sija edelleen.

Rinnakkaissessiot käsittivät koko tutkimusalueen kentän pääpiirtein. Kahdeksantoista rinnakkaissessiota takaa sen, että yleensä joka hetki löytää jotain kiinnostavaa, mutta paljon jää hyviä esityksiä myös kuulematta. Kokonaisuutena konferenssista jäi hyvä ja miellyttävä kuva.