SICE-ICASE International Joint Conference 2006

SICE-ICASE International Joint Conference 2006

SICE-ICCAS -yhteiskonferenssi järjestettiin Pusanissa, Etelä-Koreassa, lokakuun 18.-21. 2006. IEEE:n sponsoroima tapahtuma oli Japanin säätötekniikan alan yhdistyksen (SICE, Society of Instrument and Control Engineers) ja Etelä-Korean vastaavan järjestön (ICASE, Institute of Control, Automation and Systems Engineers) ensimmäinen yhdessä järjestämä konferenssi.

Kansainvälisyyteen viittaavasta nimestään huolimatta konferenssiin osallistujat olivat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tulleet Etelä-Koreasta ja Japanista. Konferenssin sisältö painottuikin pitkälti robotiikkaan, erilaisiin robottisovelluksiin ja näihin liittyvään säätöön, joka näyttää olevan ainakin Japanissa kovin suosittu tutkimusalue. Konferenssissa olikin esitelmiä muun muassa robottilemmikeistä robottiterapiaan liittyen, pelastusroboteista, jotka voivat toimia esimerkiksi maanjäristyksen jälkeen pelastustehtävissä, sekä palveluroboteista, joiden avulla voidaan esimerkiksi automatisoida kaupunkien siistiminen roskista. Myös autoihin liittyviä säätösovelluksia erilaisine robotteineen oli esillä runsaasti, kuten automatisoitu taskuun pysäköinti. Lisäksi konferenssissa oli esillä runsaasti muitakin säätösovelluksia, säätötekniikan teoriaa, metrologiaa, sekä bio-systeemejä ja niihin liittyvää säätöä. Konferenssi järjestettiin Pusanin uudessa konferenssikeskuksessa Bexcossa.


 Konferenssikeskus Bexco.

Konferenssin varsinainen ohjelma kesti kolme päivää jonka aikana pidettiin noin tuhat suullista esitystä ja pari sataa posteria. Parhaimmillaan konferenssissa olikin jopa 23 rinnakkaista istuntoa suullisille esityksille ja kun näiden kanssa rinnakkain oli vielä joko posteri-istunto tai kutsuesitelmä, oli valinnan varaa riittämiin. Kussakin istunnossa oli neljästä kuuteen paperia. Lisäksi konferenssissa oli kolme plenary-esitystä ja muutamia kutsuesitelmiä. Ensimmäisen plenary-esityksen, "Leading Edge of Cybernetics: Robot Suit HAL", piti Yoshiyuki Sankai Tsukuban yliopistosta, Japanista. Esityksen aiheena oli Robottipuku HAL, joka nimensä mukaisesti on ihmisille suunniteltu kokovartalorobottipuku. Sen tarkoituksena on auttaa erityisesti ikääntyneitä ja vammautuneita ihmisiä liikkumaan, esimerkiksi kävelemään tai kannattelemaan tavaroita, joihin kyseiset ihmiset eivät ilman apua normaalisti pystyisi. Puvussa on kaksi keskenään vuorovaikuttavaa säätöjärjestelmää, joiden avulla ihmisten normaalien liikkeiden vahvistaminen ja tukeminen on mahdollista. Onnistuupa puvun avulla jalkaprässissä kuulemma 180 kg nostaminenkin! Puku myös kannattelee itsensä, joten ihminen ei tunne sen painoa.

Tokion "Electro-Communications"-yliopistosta tullut Seiivhi Shin piti konferenssin toisen kutsusesitelmän aiheesta: "A Future of Car Driven by Electronics". Tässä esitelmässä kerrattiin nykyisiin autoihin liittyviä kolmikirjain-lyhenteisiä elektronisia säätöjärjestelmiä ja visioitiin tulevaisuuden robotisoituja autoja. Esityksen perusteella tulevaisuuden auto voisikin olla esimerkiksi yksilöllinen robotisoitu sohva, jossa voi asustella ja siinä samalla liikkua paikasta toiseen alla olevilla pyörillä – auto siis mukautuisi tieliikennekäytöstä kotikäyttöön. Korean tiede- ja teknologiainstituutin (Korea Advanced Institute of Science and Technology) Jong-Hwan Kim piti puolestaan esitelmän "läsnäroboteista" (ubiquitous robot). Nämä koostuvat kolmesta komponentista: älystä (ohjelmistot), aistimisesta (hajautetut anturit) ja toiminnoista (esim. fyysinen toimija-robotti), jotka yhdessä muodostavat verkottuneen ja integroituneen yhteistoiminnallisen robottisysteemin. Robottisysteemin osat voivat kommunikoida esimerkiksi langattoman verkon avulla ja voivat yhteistoiminnan avulla suorittaa esimerkiksi moninaisia palvelutehtäviä. Kutsuesitelmiä pidettiin myös muun muassa metrologiasta ja parametrisesta säätösysteemien suunnittelusta.

Pidin esityksemme konferenssin ensimmäisenä päivänä liittyen verkottuneiden järjestelmien, esimerkiksi telekommunikaatio-verkkojen, verkkotopologian estimointiin datasta. Paperi on osa laajempaa tutkimusta, jossa kehitämme menetelmiä kompleksisten verkottuneiden järjestelmien, ja erityisesti niissä esiintyvien häiriötilojen analysointiin. Tässä paperissa sovelsimme yhtenäisinformaatioon pohjautuvaa mittaa verkon solmujen riippuvuuksien kuvaamiseen, joista voidaan edelleen ns. "multidimensional scaling" -menetelmällä koostaa riippuvuuksia kuvaava kartta. Karttaa voidaan ajatella verkon loogisen topologian estimaattina ja onnistuessaan sen avulla voidaan jäljittää solmujen loogiset naapuruussuhteet pelkkään solmutila-dataan perustuen.

Ehdin myös katsella hieman konferenssikaupunki Pusania, joka on Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki, väliluvun ollessa noin 3,5 miljoonaa. Suuren satamakaupungin seutu on lisäksi tiheästi asuttua monine korkeine kerrostaloryppäineen, jotka eivät ainakaan suomalaisen silmin vaikuttaneet kovin viihtyisiltä. Kaupunki sijaitsee Korean kaakkoisrannikolla ja onkin ilmeisen suosittu lomakohde Korealaisille. Konferenssin aikana kaupungissa myös tapahtui, kun hiekkarannalla järjestettiin paikallisten Aasian suurimpana ja merkittävimpänä filmifestivaalina markkinoitu "Pusan International Film Festival".


 Pusan.

Miika Rajala
Tampereen teknillinen yliopisto, Mittaus- ja informaatiotekniikan laitos