Tulevaisuuden tekijöitä etsimässä

Maailma muuttuu. Arjen ja maailman haasteiden ratkomiseen tarvitaan  osaavia ihmisiä tulevaisuudessakin.Mutta miten löytää teknisesti lahjakkaimmat nuoret, sekä kannustaa heitä hyödyntämään luovuuttaan tekniikan ja tieteen aloilla?

Ongelmat, kuten energian tuottaminen kestävällä tavalla, luonnonkatastrofiteilta suojautuminen, väestön ikääntyminen ja vaikka jätteiden kierrättäminen raaka-aineiksi vaikuttavat meihin kaikkiin. Näiden haasteiden ratkaisemiseksi tarvitsemme osaajia.

Kaikki nuoret on systemaattisesti altistettu kokeilemaan lahjojaan liikunnan ja urheilun saralla jo puoli vuosisataa. Koulutusjärjestelmä tuottaa vuosittain kymmenkunta Litmasen tasoista huippua, sekä tuhansia todella hyviä urheilijoita, mutta ehkä vain yhden Linus Torvaldsin veroisen tähden tekniikan ja tieteen saralla.

Pärjätäkseen Suomen on pystyttävä kehittämään vastaava systemaatiikka, innostavalla tavalla toteutettuna, myös tieteiden ja tekniikan saralle. Nämä taidot ovat kuin uimataito, tämän päivän kansalaistaito. Kaikista meistä ei tule Jani Sievisen veroisia uimareita, mutta ihan jokaisen on syytä oppia uimaan edes kymmenen metriä.
Aivan sama pätee meitä jo kaikkialla ympäröivän tekniikan ymmärtämiseen.

Pekka Pihola on tehnyt pyyteetöntä työtä Suomen nuorten hyväksi innostamalla koululaisia ja opettajia robotiikan ja ohjelmoinnin pariin. Hänet on valittu yhdeksi vuoden 2016 LUMA-toimijaksi (luonnontiede ja matematiikka) yhdeksän muun ohella.

”Suomen on varmistettava matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian osaamisen perusta. Tieteen ja tutkimuksen saavutuksiin nojaava yhteiskuntamme tarvitsee lähitulevaisuudessa yhä enemmän luonnontieteiden, matematiikan ja teknologia-
alojen osaajia, mutta nämä alat eivät juuri kiinnosta opiskelu- ja uravalintojaan
pohtivia suomalaisnuoria”, sanoo Pekka Pihola

Mistä tulevaisuuden tekijät

”Oma kiinnostukseni tekniikkaan alkoi jo alle kouluikäisenä, ensin omien ja sitten veljienikin lelujen rakenteisiin perehtymällä, mistä yleensä seurasi tovi peräkanaa
juoksua ja painia. Kaikenlainen rakentelu ja elektroniikan alkeet veivät suuren osan
vapaa-ajasta. Silti, uskallan sanoa, ilman erilaisia teknistä osaamista edellyttäneitä kilpailuja ja niiden vahvistamaa innostusta en olisi lähtenyt opiskelemaan tekniselle alalle. Lapset ovat syntyjään insinöörejä, syntyjään uteliaita kokeilijoita ja kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta. Valitettavan usein tuo lahja, tuo uteliaisuus taantuu käytännön soveltamisen ja tosielämän ongelmien
ratkomisen jäädessä toissijaisiksi sääntöjen, teorioiden ja ulkoa opeteltavan
tiedon paineessa”, Pihola kertoo.

Pekka Pihola on kirjoittanut kirjan ”Asimov Ensimmäiset robottini” johdatukseksi robottiikan ja ohjelmoinnin pariin. Kirja on vapaasti ladattavissa internetistä. Mutta mistä ajatus tällaisen kirjan tekemiseen syntyi? Piholan mukaan tämä oli monen
asian summa.

”Ensimmäinen virstanpylväs oli varmaan vuonna 2004, kun oma tytär opetteli ohjelmoinin alkeet LEGO Mindstorm RCX:n kanssa 8-vuotiaana”, Pihola muistelee.

”Toinen virstanpylväs oli kun kohtasin kesällä 2014 kanssani samalla tavalla First
Lego Leaguesta innostuneen Urjalalaisen opettajan, Markku Leinon. Eikä aikaakaan,
kun olimme päättäneet tuoda FLL:n Suomeen. Tämän jälkeen olemme kiertäneet omaan piikkiimme ympäri Suomea, yli 30:ssä tapahtumassa, esittelemässä FLL:ää”, Pihola kertoo.

First Lego League on kokonaisuus, jossa yhdistyvät tiede, tekniikka ja tärkeät työelämän taidot. Se opettaa nuorille paitsi ohjelmointia ja robotinrakennusta, myös ja joidenkin mielestä ennen kaikkea luovuutta ja ryhmätyöskentelyä. FLL on edelleen
nopeasti kasvava maailman suurin tiede- ja robottikilpailu nuorille, johon osallistuu
yli 250 000 osallistujaa noin 80 maasta. USA:ssa 88 % kilpailuihin osallistuneista
on hakenut opiskelupaikkaa yliopistosta. Näistä 55 % on valinnut pääaineekseen luonnontieteitä tai tekniikkaa. Tuhannet yritykset tukevat tässä paikallisia kouluja,
suuremmat alueellisten ja kansallisten turnauksien järjestämistä.

”Kolmas virstanpylväs sijoittuu keväälle 2015, jolloin olimme Tartossa seuraamassa Viron kansallisia First Lego League mestaruuskilpailuja. Viron kouluista yli 40 % on
mukana FLL:ssä. Oli aivan uskomattoman hienoa nähdä se innostus ja omistautuminen kaikkien satojen tyttöjen ja poikien kasvoilla, kaikessa tekemisessä ja yhteisessä ilonpidossa”, Pihola innostuu.

”Kuten oikeassa työelämässä, voittavassa joukkueessa tarvitaan monenlaisia osaajia. Tarvitaan tutkijoita, esiintyjiä, ohjelmoijia, graafikko, strategi, mekaniikkasuunnittelijoita, vuvuzelan soittajia ja näiden kaikkien saumatonta yhteistyötä. Kolmas kilpailussa arvosteltava osio on miten joukkue toimii joukkueena. Miten kaikille on riittänyt tehtäviä, miten joukkue kommunikoi, toimii yhdessä ja kannustaa reilusti, myös muita joukkueita”, Pihola kertoo.

”Vuoden kiertämisen jälkeen oli muodostunut jonkinlainen kuva tilanteesta. Lapset olivat kaikkialla innostuneita FLL:stä ja moni opettajakin varovasti kiinnostunut.
Samalla oli kuitenkin pysähdyttävä, ja kysyttävä itseltä, Miksi FLL ei ole vielä lähtenyt lentoon? LEGO-robotiikka kiinnostaa opettajia, monestakin syystä. Onhan se monipuolisin ja kehittynein alusta ohjelmoinnin opettamiseen. Mutta ilmeistä oli myös, että ilman kunnollista suomenkielistä, perusopetuksen tarpeisiin tehtyä ohjelmoinnin ja robotiikan oppikirjaa asia ei lähde etenemään. Koska potentiaaliset kirjoittajat olivat harvassa ja isommalla ryhmällä kirjan tekemiseen menisi vuosia, oli aika kääriä hihat ylös ja tarttua härkää sarvista,” Pihola kertoo kirjan syntyhistoriasta.

Muutos pysyväksi

Matkan varrella olimme kuulleet monelta taholta hyvää Innokkaasta, joka mm. järjestää laajan verkostonsa tuella täydennyskoulutuksia opettajille esimerkiksi opetussuunnitelmaan nyt uutena asiana tulleesta ohjelmoinnista. Synergian edut olivat enemmän kuin ilmeisiä ja yhdessä tekeminen ottikin lentävän lähdön. Kirjaprojektin myötä Innokas kiinnostui myös FLL:stä ja esitti tämän ottamista mukaan heidän aiemman robottipelien tarjonnan (RoboCupJr) rinnalle. Laajan organisaation tuen ja kokemuksen merkitystä tällaisten tapahtumien järjestämisessä ei voi riitävästi alleviivata.

Jotta tarvittava muutos toteutuisi, jotta meillä olisi myös tulevaisuudessa osaavia tekijöitä, tarvitaan vielä mittaamaton määrä työtä ja tukea. Tähän ei riitä minun,
tai Markun resurssit. Ei edes Innokkaan. Jotta tässä onnistutaan, tarvitaan satojen ja tuhansien ihmisten paikallista tukea. Kokemuksesta tiedän, että se ei ole ollut minulta pois käydä kertomassa ohjelmoinnista 11v poikani koululla. Jokainen osaava tekijä voi tehdä saman. Jokainen yritys voi miettiä, kutsuisinko jonkin koululuokan tutustumiskäynnille, tai lahjoittaisinko oman kylän koululle muutaman robottipaketin. Tällaiset teot eivät itsessään ole isoja, mutta niiden merkitys on.

”Omana kortenani olen kantanut kekoon tämän kirjan, joka on nyt toiveideni mukaisesti saatettu ilmaiseksi kaikkien saataville. Jatko-osien suunnitelmat ja sisällysluettelot ovat valmiina ja siinä olisi kolmen vuoden projekti. Tämän oteutuminen on kieltämättä kuitenkin myös taloudellinen kysymys. Aika näyttää”, Pihola toteaa.

Kahdelta Viroon suuntautuneelta tutustumismatkalta Piholalle on monen muun asian hella jäänyt vahvasti mieleen havainto nopeasti kasvavasta FLL-yri-tysjoukkueiden määrästä ja esimerkiksi Elisan joukkueen menestyksestä.

”Trendi kertoo vahvasti yrityksien löytäneen siellä uuden tavan tehdä goodwilliä, imagoa ja kaikkea muutakin lisäarvoa henkilöstön lapsille suunnattujen teknologiakerhojen kautta. Ihan sama resepti ja samat edut sopivat aivan varmasti myös lukuisille suomalaisille yrityksille kuin se kuuluisa nenä päähän”, Pihola toteaa lopuksi.

Teksti Pekka Pihola, Otto Aalto