Sanna-Maria Järvensivu on Swecolla työskentelevä turvallisuusasiantuntija. Englanniksi titteli on Safety ja Security Specialist.

”Työssäni yhdistyy kaksi ulottuvuutta – prosessiturvallisuus ja kyberturvallisuus, ja niitä molempia tarvitaan, kun teollisuus automatisoituu ja digitalisoituu vauhdilla”, hän kertoo.

”Olen valmistunut Tampereen teknillisestä yliopistosta automaatiotekniikan diplomi-insinööriksi. Aloitin opinnot tietotekniikan puolella, mutta huomasin pian, ettei koodarin työ ollut oma juttuni. Kaveri vinkkasi, että hydrauliikkaa opiskelevia naisia on vähän ja kiinnostuin aiheesta. Hydraulikka vei automaation puolelle, ja sitä kautta löytyi oma urani ydin”, Järvensivu kertoo.

Työurani alussa tein ohjausjärjestelmiä, automaatiota ja sähkö- sekä hydrauliikkasuunnittelua. Liikkuvien työkoneiden parissa kiinnostuin siitä, miten ohjauksen luotettavuus voidaan varmistaa ja miten varmistetaan, että signaali pysyy juuri sellaisena kuin pitää. Sieltä avautui tie toiminnalliseen turvallisuuteen, ja lopulta Swecolle, missä aloin tehdä prosessiturvallisuutta, automaation luotettavuutta ja myöhemmin kyberturvallisuutta.

Kokonaisuuksien hallinnan taidetta

Mikä tässä kaikessa sitten häntä viehättää?

”Se, että pitää ymmärtää koko järjestelmä. Ei voi tarkastella vain yhtä osaa, muuten kokonaisuus ei hahmotu. Turvallisuus, automaatio ja kyber ovat kuin hämähäkinseitti. Kaikki liittyy kaikkeen.”

Järvensivu on ollut työelämässä noin 20 vuotta, ja tuona aikana automaation maailma on muuttunut valtavasti.

”Perusajatus toiminnallisessa turvallisuudessa ei ole muuttunut – edelleen lasketaan todennäköisyyksiä ja varmistetaan luotettavuutta. Mutta toimintaympäristö on mullistunut. Ennen ohjattiin koneita ja prosesseja, nyt automaatio ulottuu kaikkialle: tuotantoon, kunnossapitoon, tiedonkeruuseen, energianhallintaan. Kaikki on verkossa.”

Kun tehdasverkot avautuivat ulkomaailmaan, syntyi myös uusi riskiluokka: kyberturvallisuus.

”Kyberturvallisuus on monesti hieman lapsipuolen asemassa. Yritykset tekevät hienoja kyberturvallisuussuunnitelmia, mutta tehtaalle asti ne eivät aina ulotu. Kun automaatiojärjestelmää arvioidaan IT-näkökulmasta, ei kaikkia riippuvuussuhteita ymmärretä - mistä turvallisuuteen liittyvistä toiminnoista järjestelmä huolehtii tai mitä prosessiteknisiä seikkoja tulee ottaa huomioon järjestelmän ylläpidon ja palauttamisen aikana.”

Järvensivun mukaan suurin haaste eri alojen ihmisten välillä on yhteisen kielen puute.

”Automaatioinsinöörit ja kyberturvallisuusasiantuntijat puhuvat eri kieltä. Meidän pitäisi istua samaan pöytään ja oikeasti käydä läpi, mitä suojataan ja miksi. Ei tämä ole mitään rakettitiedettä, mutta vaatii keskustelua ja yhteisen ymmärryksen.”

Konsultin päiväuni?

Järvensivu naurahtaa, kun totean hänen juuri kuvanneen konsultin päiväunen: eri alojen asiantuntijat istuvat alas ja löytävät yhteisen suunnan – mieluiten ulkopuolisen konsultin fasilitoimana.

”Se on päiväuni! Mutta onhan se niin, että ulkopuolinen usein tarvitaan vetämään sitä keskustelua. Kun taustalla on sekä automaatio- että tietotekniikkaosaamista, pystyn yhdistämään palasia ja auttamaan organisaatiota hahmottamaan kokonaiskuvan.”

Kyberturvallisuuslainsäädäntö, kuten NIS2-direktiivi, tuo yrityksille velvoitteita, mutta myös mahdollisuuden kehittää omaa toimintaa.

”NIS2:n ydin on lopulta yksinkertainen: tiedä, mitä sinulla on, arvioi riskit, tee suunnitelma, seuraa, että se toimii ja kouluta. Mutta se pitää tehdä siellä, missä järjestelmät oikeasti ovat – tehtaalla, prosessissa, ei vain strategiakalvolla.”

”Lopulta kaikki kiteytyy kokonaisuuden ymmärtämiseen. Kun automaatio, turvallisuus ja kyber puhuvat samaa kieltä, silloin järjestelmät ovat oikeasti turvallisia – ja maailma vähän luotettavampi paikka.”

Työpäivät ja kollegat

Tyypillinen työpäivä ei juuri pysy kaavassa.

“Teen useita projekteja rinnakkain, palavereita asiakkaiden ja kollegoiden kanssa, raportointia, riskinarviointeja. Joskus viikko menee yhdessä projektissa, joskus teen montaa pientä rinnakkain. Se sopii minulle, tykkään vaihtelusta.”

Työyhteisö Swecolla saa kiitosta.

”Meillä on eri alojen asiantuntijoita: prosessitekniikkaa, järjestelmäosaajia, turvallisuusinsinöörejä. Kun joku asia pitää selvittää, aina löytyy joku, joka tietää. Tämä työ on parhaimmillaan yhteistä ongelmanratkaisua – vähän niin kuin insinöörien salapoliisityötä.”

”Nyt kun työuraa on kertynyt jo kohtuullisesti, olen toiminut myös nuorempien mentorina. Kannustan nuoria kysymään rohkeasti tukea omasta työyhteisöstä tai tuttavapiiristä – se on erinomainen tapa vauhdittaa oppimista. Mentoriohjaus on oivallinen silta opiskelun ja työelämän välille, ja suosittelen sitä lämpimästi.”

Opetuksen ja tutkimuksen äärellä

Entä miltä näyttää automaation koulutus Suomessa?

”Ei mitään pahaa sanottavaa opetuksen tasosta, mutta sisältöä pitäisi päivittää. Turva-automaatio ja kyberturvallisuus pitäisi tuoda vahvemmin mukaan. Moni nuori insinööri on kuullut niistä, mutta ei ole päässyt soveltamaan. Jos nämä asiat sisäistää jo opintojen aikana, työelämässä on helpompi nähdä yhteydet ja kysyä oikeita kysymyksiä.”

Tutkimusta Järvensivu pitää tärkeänä, vaikka käytäntö usein kulkee eri tahtiin.

”Perustutkimus antaa meille työkalut ymmärtää, miksi asiat toimivat. Käytännössä sovellukset ovat joskus erilaisia, mutta ilman tutkimusta meiltä katoaisi se pohja.”

Polkuja pitkin irti työstä

Työn ohella tarvitaan myös palautumista.

”Vapaa ajalla juoksen. Lähinnä poluilla. Ultramatkoja.”

Sanna-Maria kertoo nauraen, että varsinaisia maratoneja on kuusi, mutta pisin juoksumatka on ollut 100 kilometriä.

”Polkujuoksussa ei katsota kellosta aikaa, vaan nautitaan matkasta. Kun siirrytään asfaltilta metsään, personal best tarkoittaa protein bar – välipalaa. Se on minun tapani nollata pää ja olla hetki poissa kaikesta suunnittelusta