Anttila valmistui vuonna 1977 teknillisestä korkeakoulusta pääaineenaan säätötekniikka. Tekniikan teoreettinen perusta vei hänet nopeasti käytännön tehtäviin kansainvälisiin projekteihin. Ensimmäinen vuosikymmen kului ekonomisissa tehtävissä ja ulkomaanhankkeissa, joissa yhdistyivät tekninen osaaminen ja liiketoiminnallinen vastuu. Seuraavaksi työura jatkui Aforalla, ABB:llä ja Fortumilla. Myöhemmin tie vei energiasektorille, jossa hän työskenteli parikymmentä vuotta ennen siirtymistään eläkkeelle. Täysin hän ei kuitenkaan ole työelämästä irrottautunut, vaan toimii edelleen pienellä panoksella asiantuntijatehtävissä.

Automaatiosäätiön hallituksessa Anttila on ollut vuodesta 2002 ja puheenjohtajana vuodesta 2014. Tehtävä on vienyt mukanaan: automaatiosäätiön rooli suomalaisessa automaatioyhteisössä on merkittävä, ja sen strategiset linjaukset vaikuttavat koko alan kehitysedellytyksiin.

Säätiön tarkoitus määritelty tarkasti

Suomen Automaatiosäätiön perusti vuonna 1969 Suomen Automaatioseura (silloin Suomen Säätöteknillinen Seura ry). Säätiön tarkoitus on kirjattu sen sääntöihin täsmällisesti: tukea ja edistää automaatioalan tutkimusta, suomalaisten tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden osallistumista tieteellisiin kokouksiin, julkaisutoimintaa, ammatti- ja oppikirjallisuutta sekä muuta automaatioalaa edistävää toimintaa Suomessa. Tätä tarkoitusta ei muuteta kevyin perustein – se muodostaa toiminnan juridisen ja eettisen ytimen.

Käytännössä säätiö tukee automaatioseuraa vuosittain merkittävällä summalla. Tuki ei kuitenkaan ole seuran pääasiallinen rahoitusmuoto; jäsenmaksut muodostavat edelleen suuremman osuuden. Säätiön merkitys korostuu erityisesti poikkeustilanteissa: se kykenee tarvittaessa turvaamaan toiminnan taloudellisesti.

Historiallisesti säätiön keskeisin tukimuoto olivat matka-apurahat. Aikana, jolloin kansainvälisiin kongresseihin matkustaminen oli kallista, apurahat mahdollistivat suomalaisten tutkijoiden osallistumisen globaaliin tiedeyhteisöön. Koronapandemia romahdutti matkustuksen, ja samalla säätiö reagoi tilanteeseen laajentamalla tukimuotojaan. Yksi uusi painopiste on ollut väitöskirjojen viimeistelyvaiheen apurahat – ei varsinaiseen tutkimustyöhön, vaan sen loppuunsaattamiseen. Tällä on ollut konkreettinen vaikutus tutkijaurien etenemiseen.

Lisäksi säätiö tukee erilaisia automaatioon liittyviä projekteja. Strateginen tavoite on toimia osarahoittajana hankkeissa, joissa mukana on myös muita rahoittajia. Säätiön panos voi olla ratkaiseva vipu, jonka avulla hanke saa julkista rahoitusta tai muuta ulkopuolista tukea.

Mukana tukemassa aloittelevia yrityksiä

Viimeisen noin viiden vuoden aikana säätiö on laajentanut toimintaansa startup-sijoituksiin. Se on tehnyt suoria sijoituksia automaatioalan alkuvaiheen yrityksiin ja osallistunut Innovestorin kautta teknologiarahastoon, joka sijoittaa varhaisen vaiheen teknologiayhtiöihin. Tavoitteena ei ole riskipitoinen tuottojen maksimointi, vaan alan kehityksen vahvistaminen hallitulla riskillä. Anttilan mukaan säätiö uskoo ymmärtävänsä automaatioalan liiketoimintaympäristöä riittävästi toimiakseen uskottavana ja osaavana sijoittajana. Säätiön mukanaolo näyttää myös madaltavan muiden sijoittajien kynnystä.

Säätiön toiminta oli ensimmäisinä vuosikymmeninä varsin maltillista. 1990-luvulta alkaen pääoma on kasvanut ja toiminta laajentunut. Nykytilanne on taloudellisesti vakaa: säätiön omaisuutta hoidetaan turvallisesti ja tuottoa tavoitellen, mutta ilman spekulatiivisia riskejä. Sijoituspolitiikkaa päivitetään kahden vuoden välein viiden vuoden perspektiivillä. Näin varmistetaan, että toiminta reagoi toimintaympäristön muutoksiin hallitusti.

Säätiön hallitusta Anttila pitää keskeisenä menestystekijänä. Osaaminen, verkostot, kieliryhmien ja sukupuolten edustus sekä yhteydet automaatioyhteisöön muodostavat kokonaisuuden, joka tukee päätöksentekoa. Hallitus toimii paitsi taloudellisena myös strategisena ohjauselimenä.

Suomalainen osaaminen korkealla tasolla

Anttila näkee suomalaisen automaatio-osaamisen olevan kansainvälisesti korkealla tasolla. Suomessa on potentiaalia luoda kansainvälisesti menestyviä yrityksiä, ja automaatio sopii hyvin suomalaiseen osaamisrakenteeseen ja automaatiota voi opiskella monessa yliopistossa.

Säätiö voi omalta osaltaan tukea alan näkyvyyttä esimerkiksi mahdollistamalla kansainvälisten kongressien järjestämisen Suomessa tarjoamalla taloudelliset “hartiat” riskien varalle. Samoin se omistaa alan ammattilehden Automaatioväylän, jonka taloudellinen jatkuvuus pyritään turvaamaan pitkällä aikavälillä.

Nuorille, jotka pohtivat opintovalintojaan, Anttilan viesti on selkeä: automaatio tarjoaa laaja-alaisen osaamispohjan. Säätötekniikan, järjestelmäajattelun, teknisen analyysin ja tietotekniikan taidot ovat siirrettävissä monille toimialoille. Työurat muuttuvat, mutta vahva tekninen perusta antaa liikkumavaraa.

Yhteenvetona Anttila näkee säätiön tulevaisuuden vakaana. Taloudelliset edellytykset ovat kunnossa, ja strategia perustuu pitkäjänteiseen, turvalliseen varainhoitoon. Suurin haaste ei ole raha, vaan tekijät – ihmiset, jotka ovat valmiita viemään automaation yhteisiä asioita eteenpäin. Säätiön tehtävä on varmistaa, että kun hyviä ideoita syntyy, niiden toteuttamiseen löytyy resurssit.