OMRON aloitti Suomessa vuonna 1986, jolloin maailma näytti kovin erilaiselta kuin tänä päivänä. Janne Kulmala on ollut talossa reilut 13 vuotta ja vastaa Suomen lisäksi Baltiasta ja Ukrainasta. Neljän vuosikymmenen aikana suurimmat muutokset eivät ole hänen mukaansa tapahtuneet pelkästään tuotteissa vaan myös siinä, miten yhtiö on järjestäytynyt.

"Viimeisen 15 vuoden aikana, kun toimintoja on keskitetty Eurooppaan, muun muassa varastot, ovat ehkä olleet ne suurimmat muutokset", Kulmala kertoo. Omaa varastoa Suomessa ei enää ole, mutta partnerit varastoivat. Muutos ei ole vienyt palvelua kauemmas asiakkaasta, päinvastoin: keskittämisen ansiosta tuotteiden saatavuus on parantunut ja toimitukset nopeutuneet.

Suomalainen kokeilee ensin

Yhden selkeän eron suomalaisten ja muun Euroopan asiakkaiden välillä Kulmala kuitenkin näkee, ja se on Suomen kannalta imarteleva.

"Kun uusia teknologioita ja tuotteita tulee, niin pohjoismaissa ollaan paljon kokeiluhaluisempia. Mitä suurempi integraatioaste, sen nopeammin Pohjoismaat, ja Suomi varmasti yhtenä kärkimaana, ottavat uusia teknologioita käyttöön."

Kokeiluhalulle on riittänyt kohteita, sillä neljänkymmenen vuoden teknologiaharppaus näkyy Kulmalan mukaan kirkkaimmin konenäössä. Hitaista viivakameroista on tultu älykameroihin, joissa tekoäly avustaa opettamisessa. Logiikat ja liikkeenohjaimet, jotka aikanaan olivat eri maailmoja, ovat nykyään samaa pakettia.

Sama insinööriosaaminen jatkuu etelässä. Baltiassa OMRONilla on oma tiimi, joka hoitaa myös Ukrainan, ja Virossa toiminta muistuttaa Kulmalan mukaan pitkälti suomalaista. Latviassa ja Liettuassa näkyy sopimusvalmistusta. Ukraina on markkinana huomattavasti suurempi, mutta sodan vuoksi volyymit ovat pienentyneet selvästi.

"Toimitukset toimivat nyt, mutta tuotantolaitoksia tuhotaan siellä koko ajan. Niin kauan kuin jälleenrakentaminen ei ole alkanut, volyymit jäävät pieniksi."

Miksi Suomi jää jälkeen?

Automaatioväylän vuosittainen robotiikkatilasto kertoo vuodesta toiseen samaa: Suomi jää robottitiheydessä jälkeen lähimmistä verrokeistaan. Kulmala ei lähde selittämään ilmiötä pois, mutta muistuttaa, että Suomen teollisuus on rakenteeltaan toisenlaista kuin naapurissa.

"Jos verrataan Etelä-Ruotsiin, siellä on paljon enemmän metallipuolen toimintaa ja muuta kuin Suomessa."

Juuri tässä on hänen mukaansa myös se aukko. SCARA-robotti puolustaa paikkaansa pienten osien valmistuksessa ja esivalmistuksessa, ja sellaista teollisuutta Suomessa on vähän. Euroopassa niitä myydään runsaasti, Suomessa volyymit jäävät pieniksi.

Kynnys on silti matalampi kuin ennen, ja siitä Kulmala kiittää ennen kaikkea ohjelmallista integraatiota. Kun konenäkö on osa robottiohjausta, kolmannen osapuolen laitteita tarvitaan vähemmän. Myös hinnat ovat tulleet jonkin verran alas, vaikka indeksikorotukset syövät hyötyä toisesta päästä. Osaavaa ihmistä ohjelmointiin tarvitaan edelleen.

Hinnalla kilpailu ei ole hänen havaintojensa mukaan tuottanut tulosta Suomessa. Halpoja kiinalaisia robotteja on yritetty tuoda maahan muutaman merkin voimin, mutta ne ovat hävinneet.

"Robotin pitäisi toimia vähintään takaisinmaksun ajan ja mielellään tehdä yhtiölle rahaa."

Suoraan maailmalta tilattaessa on Kulmalan mukaan muutenkin vaikea tietää, mitä laitteessa oikeastaan on, sillä EU:n ulkopuolella valmistajan ei tarvitse noudattaa unionin sääntöjä. Tähän tuo muutosta Cyber Resilience Act, joka velvoittaa valmistajan ilmoittamaan havaitusta haavoittuvuudesta välittömästi ja myös korjaamaan sen. Laitetta, joka ei täytä asetuksen kriteerejä, ei lähtökohtaisesti saa myydä Euroopassa. Sääntely ei koske vain teollisuutta vaan myös kuluttajapuolta. Tietoturvan pitäisi Kulmalan mielestä olla kaikkien yhteinen asia.

Tekoäly ohjaimessa, ei pilvessä

Tekoälystä Kulmala puhuu innostuneesti mutta maltillisesti. Roboteissa itsessään sitä ei varsinaisesti ole, mutta konenäössä ja koneohjaimessa on. Pilvi ei ole hänen mukaansa millään muotoa rajaava tekijä muuten kuin vasteajaltaan: suuret datamäärät käsitellään tavallisesti nimenomaan pilvessä eikä paikallisesti. Ratkaisu riippuu siis siitä, kuinka nopeasti päätös on tehtävä.

"Kun päätöksiä pitää tehdä nopeasti, kuten esimerkiksi liikkeenohjauksessa, olennaista on, että tekoäly on ohjainrajapinnassa eikä pilvessä, ja että sitä ei jätetä päälle tuotantoon."

Varovaisuus on hänen mukaansa tekoälyn kanssa ensiarvoisen tärkeää, oli tehtävänä sitten koodia tai mitä tahansa muuta: ihmisen on tarkistettava tulos. Samalla logiikalla hän suhtautuu humanoidirobotteihin, joille löytyy varmasti käyttöä vanhustenhoidossa tai ravintolassa, mutta tehtaan lattia on eri asia.

Automaatio on ainoa tapa

Kysymykseen siitä, viekö robotti työt, Kulmala vastaa painokkaasti ei. Automaatio tehostaa tuotantoa, parantaa kilpailukykyä ja varmistaa sitä kautta työpaikkoja ja ennen kaikkea mahdollistaa uusien tehtaiden tulemisen Suomeen.

"Ihminen voi tehdä kaikenlaista. Ei tarvitse pistää kappaletta laatikkoon, vaan voi opiskella vaikka huoltamaan tai ohjelmoimaan sitä robottia. Robotti on enemmän työkaveri, ja se mahdollistaa Suomen teollisuuden pyörimisen."

Kahdenkymmenen vuoden päähän katsominen on Kulmalan mielestä vaikeaa, mutta kehityksen suunta on hänelle selvä. Koneet ja komponentit pienenevät edelleen, konenäkö kehittyy ja älykäs anturointi muuttaa koneita. Suurin yksittäinen muutos voi olla siinä, että kone säätää asetuksensa itse lennosta tuotevaihdossa, joka nyt vaatii paljon manuaalityötä.

Huolissaan hän on globaalien häiriöiden vaikutuksesta: pandemia sotki toimitusketjut, ja nykyiset geopoliittiset kriisit jatkavat samaa. Innostus sen sijaan tulee datasta ja siitä, mitä sille voidaan nykyään tehdä.

"Ihmistä ei ole tehty käsittelemään Excel-taulukkoa, jossa on 36 000 solua täynnä numeroita. Tekoälylle sen voi syöttää ja datasta voi kysyä. Tai voidaan tehdä agentteja, jotka kertovat kesken tuotannon, mikä koneessa on muuttunut ja mihin suuntaan laatu on menossa."

Päivän trendisana on resilienssi, ja se koskee Kulmalan mukaan myös Suomen valmistavaa tuotantoa: on oltava valmiita katkoksiin ja muutoksiin sillä osaamisella ja teknologialla, joka kulloinkin on käsillä. Uravalintaa miettivälle nuorelle hänellä on siksi suora vastaus siihen, miksi automaatio.