Automaatioassistentti ja virtuaalitodellisuus
Nyt kun kaikki tuntuu olevan virtuaalista ja tekoälyä ei erota älyttömyydestä on hyvä pysähtyä ja arvioida miten tänne on tultu ja mihin täältä joudutaan. Olen saunan lauteilla usein pohtinut elämä eksistentiaalisia kysymyksiä ja todennut, että leivän sijaan se on nöyryys, joka pitää henkilön tiellä.
- Kirjoittaja:
- P.I.Säätäjä
- Julkaistu:
Nyky-yhteiskunta onkin hyvä paikka harjoittaa nöyryyttä, sillä kaikenlainen uusi tekniikka ja byrokratian kommervenkit tuntevat yhä vähemmän armoa – vaikka olisi perusinsinöörikin. Mutta hyvät hyssykät sentään – kuinka vaikeaa se onkin.
Kun ennen riitti, että osasi painaa oikeaa nappia oikeaan aikaan, vaatii nykymaailma jo käyttöohjeen lukemista siihen käyttöohjeeseen, jolla pääsee varsinaisen käyttöohjeen kimppuun. Automaatioassistentti lupaa helpottaa arkea, mutta käytännössä se kyselee ensin henkilötunnuksen, äidinkielen ja lapsuuden lempivärin, ja lopuksi ilmoittaa, ettei valitettavasti ymmärtänyt kysy-mystäsi. Tässä kohtaa nöyryys punnitaan, ja monella se punnus putoaa lauteiden väliin.
Virtuaalitodellisuus puolestaan tarjoaa mahdollisuuden paeta kaikkea tätä. Siellä voi olla kuka tahansa: nuorempi, parempikuntoinen tai ainakin sellainen, jonka selkä ei muistuta olemassaolostaan aina kun kumartunut sitomaan kengännauhaa. Ironista kyllä, virtuaalimaailmassa kaikki toimii, kun taas todellisuudessa tulostin vaatii henkistä tukea ja kolme uudelleenkäynnistystä ennen kuin suostuu yhteistyöhön.
”Saunan lauteilla tämäkin selviää.”
Byrokratia on löytänyt digitaalisuudesta uuden liittolaisen. Ennen virastoissa jonotettiin fyysisesti, nyt jonotetaan henkisesti. Lomakkeet täytetään verkossa, mutta jokainen kohta avaa uuden ala-
valikon, joka vie syvemmälle kuin saunakeskustelu kolmannen oluen jälkeen. Ja jos jokin menee pieleen, automaatioassistentti pahoittelee kokemustasi lämpimällä mutta täysin merkityksettömällä tavalla.
Silti tässä kaikessa on jotain lohdullista. Kun mikään ei toimi täydellisesti, kukaan ei voi teeskennellä hallitsevansa kaikkea. Nöyryys hiipii väkisin mukaan, oli kuinka elämänsä korkeakoulun käynyt. Ehkä tulevaisuudessa tärkein taito ei olekaan koodaus tai virtuaalilasien säätäminen, vaan kyky nauraa itselleen silloin, kun järjestelmä kehottaa ottamaan yhteyttä järjestelmään.
Saunan lauteilla tämäkin selviää. Siellä ei ole päivityksiä, ei automaattisia ilmoituksia eikä virtuaaliavatareja. On vain hiljaisuus, löyly ja ajatus siitä, että vaikka maailma digitalisoituu, ihminen pysyy sitkeästi analogisena – hyvässä ja pahassa.
Jaa tämä artikkeli
Sinua voisi kiinnostaa myös
Uudenlaista teollisuuspolitiikkaa
Vuodesta toiseen murehditaan Suomen teollisuuden tuottavuuden heikkoa aiempaa kehitystä koko 2020-luvun ajan. Vähäiseltä näyttävät mahdollisuudet tulevinakin vuosina. Julkisen vallan toteuttama teollisuuspolitiikka on rajoittunut tähän saakka yritysverotuksen prosenttien viilaamiseen puuttumatta tutkimuksen painopisteisiin, teollisuuden rakenteisiin tai alueelliseen sijoittumiseen. Kvanttitietokoneiden tutkimus on ollut kuitenkin valtiovallan erityisessä suojeluksessa.
Kertoimia ja politiikkaa
Jo peruskoulussa opimme, että jos laskutoimituksen tulos ei vastaa elävää elämää tai miellytä silmää, lopputulos justeerataan kertoimella sopivaksi. Tämä on hyvin juurtunut tapa myös valtionhallinnossamme. Olemme siirtyneet kerroinpolitiikan kauteen. Virkamiehistömme vääntää Excel-taulukon joka asiasta tai asian vierestä, ja päättäjät sovittavat kertoimella taulun tuloksen kulloiseenkin poliittiseen päämäärään. Näin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen erityisesti energiapolitiikassa.
