Juupas Eipäs suklaapatukka
Kuvittele tilanne: seisot kaupan karkkihyllyn edessä, ja silmäsi osuvat suklaapatukkaan, joka herättää nostalgisia muistoja.
- Kirjoittaja:
- P.I.Säätäjä
- Julkaistu:
”Juupas Eipäs”, sanot itsellesi, kun pohdit, pitäisikö ostaa vai ei. Tämä suklaapatukka on kuin vanha ystävä, joka on muuttunut vuosien varrella, mutta silti herättää lämpimiä tunteita.
Muistat ajan, jolloin tämä patukka oli täydellinen. Sen täyte oli herkullinen, ei liian tahmea eikä liian kuiva. Se oli juuri sopiva - lapsuuden lempimakeinen. Mutta nyt, vuosien jälkeen, patukka on muuttunut. Ei maun tai koostumuksen osalta, vaan hinnan.
”Hyvät hyssykät”, huokaiset, kun näet uuden hinnan. Se on noussut huomattavasti, ja mietit, onko se enää sen arvoinen. Mutta silti, vahva hyvä hymyilyttävä muisto menneiltä vuosilta ohjaa kättä kohti suklaapatukkaa.
Kaupan hyllyllä käydään hiljaista keskustelua.
”Juupas”, sanot, kun muistat ne hyvät hetket. ”Eipäs”, vastaat, kun vilkaiset hintalappua.
”Sinä olet enemmän kuin pelkkä makeinen – olet osa elämää.”
Samaan aikaan, kun pohdit suklaapatukan ostamista, mieleesi juolahtaa ajatus sähköverosta. Valtiovarainministeri kertoi hiljattain hallituksen päättäneen luopua makeisten ja suklaan arvolisäverokannan korotuksesta. Tämä oli iloinen uutinen, mutta samalla hän kertoi valtiovarainministeriön aloittaneen valmistelun datakeskusten ja kaivosten sähkönkäyttöön liittyvien verotukien poistamisesta. Muistat lukeneesi, että energiaveron kasvu olisi yli 40-kertainen, jos datakeskukset siirrettäisiin sähköveroluokkaan 1.
”Juupas”, sanot, kun muistat taas suklaapatukan hyvät maut menneisyydestä. ”Eipäs”, vastaat, kun ajattelet sähköveron vaikutuksia.
Muuttuiko tämä verokorotuksen välttänyt suklaapatukka jälleen. Makeishyllyjen välissä haikeana mietit, ettei se ehkä enää luo nykysukupolvelle niitä lämpimiä muistoja, vaan nostattaa pettymyksen ja turhautumisen tunteen. Muistuttaa tuhkana tuuleen hävinneistä datakeskushankkeista, työpaikoista ja Suomen menetetystä glooriasta.
Lopulta päätät ostaa patukan. Ja vaikka maku ei olekaan enää sama, se on silti osa sinua ja kansakunnan hyvän makuista historiaa.
Juupas Eipäs suklaapatukka, sinä olet enemmän kuin pelkkä makeinen – olet osa elämää, aivan kuten sähkövero on osa liike-elämän edustajien painajaista.
Jaa tämä artikkeli
Sinua voisi kiinnostaa myös
Kertoimia ja politiikkaa
Jo peruskoulussa opimme, että jos laskutoimituksen tulos ei vastaa elävää elämää tai miellytä silmää, lopputulos justeerataan kertoimella sopivaksi. Tämä on hyvin juurtunut tapa myös valtionhallinnossamme. Olemme siirtyneet kerroinpolitiikan kauteen. Virkamiehistömme vääntää Excel-taulukon joka asiasta tai asian vierestä, ja päättäjät sovittavat kertoimella taulun tuloksen kulloiseenkin poliittiseen päämäärään. Näin on tapahtunut ja tapahtuu edelleen erityisesti energiapolitiikassa.
Ompelukset ja leikkaukset
Terveydenhoidossa Suomessa on tunnetusti krooninen pula rahasta ja henkilöresursseista. Saksalainen lääkäri Henrik Hoffmeyer sen viime kesänä osoitti konkreettisesti ommellessaan jalkansa avohaavaa itse kiinni Pohjois-Karjalan Juuassa. Kunnasta ei lääkäriä löytynyt, eikä muualtakaan yli 50 km säteeltä, joten oma taitava apu oli lähellä. Tarvikkeet löytyivät terveyskeskuksesta. Sanomistahan siitä tuli, useat ei-lääkärin ammatin omaavat viranomaisemme totesivat lääkärin polven haavan väärin ommelluksi itsepalveluna eikä lääkinnällisiä tarvikkeita saisi luovuttaa ulkopuolisille. Terveyskeskuksen kohtalo kunnassa ilman lääkäriä oli ja on edelleen muutoinkin jatkuvasti vaakalaudalla ja viranomaisten syynissä, kun ei riittävää henkilökuntaa ole saatavilla.