Työmme Tampereen yliopistolla keskittyy pääosin kokeelliseen toimintaan, joten tietokonelaskentaan keskittyminen muutti jokapäiväisen työni luonnetta paljon. Päädyimme käyttämään mallinnustyössä avoimen lähdekoodin OpenFOAM-ohjelmistoa, jota käytetään Linux-komentorivin kautta sekä tekstitiedostoja muokkaamalla. Olin aiemmin perehtynyt vastaavaan kaupalliseen ohjelmistoon ANSYS Fluentiin, jonka käyttöä helpottaa intuitiivisesti suunniteltu graafinen käyttöliittymä. Uudenlaisen työtavan opettelussa kuluikin iso osa tutkijavaihdosta, ja saatavilla oleva lähituki osoittautui arvokkaaksi.

Tutkijavaihdon aikana laskentamalli eteni kaupallisella sovelluksella toteutetusta karkeasta demonstraatiosta avoimen lähdekoodin ohjelmistoa käyttävään korkeamman resoluution malliin. Korkeampi resoluutio loi tarpeen myös suuremmalle laskentakapasiteetille. Laskentaan päädyimme käyttämään kotiyliopistomme Tampere Center for Scientific Computing (TCSC)-laskentakeskusta, jota käytimme etänä Delftistä käsin. Lopputuloksena saatiin jauhatusprosessin virtauslaskentamalli, jota esittelen vuoden 2026 OpenFOAM-workshopissa Portugalissa. Tutkijavaihdon myötä syventynyt yhteistyö jatkuu ja virtauslaskentamallin jatkokehityksestä on jo sovittu. Tarkoituksena on myös julkaista yhteisartikkeli mallinnustyöstä.

Vierailevana tutkijana työskentely oli mielenkiintoinen kokemus myös itse tutkimuksen lisäksi. Suurin osa lähikollegoistani oli erilaisista taustoista tulleita matematiikan alan tutkijoita, mikä pakotti minut löytämään uusia näkökulmia oman tutkimuksen selittämiseen. Suurempia kulttuurieroja en kuitenkaan Suomen ja Alankomaiden välillä huomannut. Yliopisto-organisaatio oli Suomeen verrattuna siinä mielessä erilainen, että väitöskirjatutkijat muodostivat tiiviin ryhmän keskenään tutkimusryhmästä riippumatta. Suurin shokki oli kuitenkin lounaskulttuuri; lämpimän lounaan sijaan paikallisille on tavallista syödä vain muutama leipä joko täytteellä tai ilman. Tässä näkyi myös iso ero paikallisten ja muualta tulleiden välillä. Itse en leipälounaaseen pystynyt muutamia kokeiluja lukuun ottamatta.

Alankomaissa asuminen oli helppoa, ja asiat toimivat samalla varmuudella kuin Suomessa. Jään kaipaamaan paikallista pyöräilykulttuuria: autoja ei ydinkeskustoissa juurikaan näkynyt, ja kaikkialle pääsi muutamassa minuutissa pyörällä. Myös kaupunkien väliset pyöräily-yhteydet olivat huippuluokkaa. Delftistä läheisiin suuriin kaupunkeihin, Rotterdamiin ja Haagiin, oli kumpaankin noin tunnin pyöräilymatka, jonka sai taittaa pääosin erillistä pyöräilyväylää pitkin. Tässä auttoi toki maan alavuus, sillä ylämäkiin ei juurikaan tarvinnut polkea. Delft itsessään on kohtalaisen pieni, noin 100 000 asukkaan yliopistokaupunki, jossa on poikkeuksellisen hyvin säilynyt historiallinen keskusta. Ympäri keskustaa kulkee Amsterdamin tavoin kanaaleja, mikä tekee keskusta-alueesta tunnelmallisen.

Tutkijavaihto Delftiin oli hieno kokemus, josta sai paljon oppia ja kokemuksia kotiin vietäväksi. Kansainvälinen tutkimusyhteistyö oli mielenkiintoista ja opettavaista. Neljässä kuukaudessa Delftiin ehti jo jossain määrin kotiutua, vaikka paluu kesäiseen Suomeen onkin jo odotettu. Tutkijavaihdon luotujen toimintatapojen ansiosta yhteistyöllä on paremmat mahdollisuudet jatkua myös etäyhteyksillä.