Yksi Pekan pohdinnoista koskee robottikoirien älyä ja toinen lisääntymistä. Tekoäly eli valistunut netin selaaminen ja kielimallin ja virtuaalisten hallusinogeenien avulla luetun selektiivinen ymmärtäminen on taas kehittynyt eteenpäin. Kuinkakohan koiramme pärjäisi, jos siihen istutettaisiin uusin tekoäly auttamaan sitä ymmärtämään maailmaa?

Pekan kokemuksen mukaan tekoäly voi joissain olosuhteissa olla hyvä isäntä, mutta renkinä hieman epäluotettava. Renkinä tuo pahalainen tuppaa arpomaan totuuksia aiheista, joista sillä ei ole tietoa ja lopuksi valheesta nalkitettuna pyytää nöyrästi anteeksi.

Pekalle, joka on aikanaan maailmaa kiertänyt projektitöissä, tulee hakematta mieleen vieraissa kulttuureissa harjoitetut tavat ja käytänteet. Eräänkin kerran hän oli esitelmöinyt mittalaitteen käytöstä kaukomaan asiakkaalle ja tämän työtekijöille ja pyytänyt näitä sitten toimimaan kerrotulla tavalla. Kaikki olivat nyökytelleet ja vastanneet myöntyvillä äännähdyksillä. Myöhemmin huoltokäynnillä hän oli sitten havainnut, että asioita ei ollut hoidettu ohjeiden mukaan. Kysyttäessä hänelle oli kerrottu, että vaikka laite on hieno, oli asiakkaan työntekijöiden mielestä vanha tapa parempi ja ohjeet oli koettu lähinnä insinöörismiehen suunpieksentänä.

Tämä on varmaan sitä hubrista, josta jossain historiankirjoissa oli puhuttu. Mutta mitä siitäkin tulisi, jos tekoälyllä terästetty robottikoira toteaisi teinimäisesti, että ’hoida sinä immeinen vaan omat asiasi, minä tiedän nämä hommat’ ja jatkaisi sooloiluaan? Sotkuhan siitä tulisi ja katastrofi pahimmillaan. Tosin tässä suhteessa tekoäly muistuttaa kyllä epäilyttävästi kehittäjäänsä homo sapiensia.

Ja entäpä sitten, jos robottikoirat alkaisivat lisääntymään? Mutta miten – partenogeneettisesti, mekaanisesti vai jakautumalla? Tapahtuisiko evoluutiota ja lisääntyisivätkö koirat kuin entiset isäntänsä ja täyttäisivät maan? Hyvät hyssykät sentään – tällaisen kuvitelman lopputuloksenahan voisi syntyä robottikoirien hallitseva hegemonia, joka saattaisi syrjäyttää tai orjuuttaa poloiset ihmiset.

Huhu-huh. Pekka heräsi horroksestaan ja huomasi hikoilleensa päiväpeiton märäksi. Melkoinen painajainen, mutta ei kai nyt sentään Pekka pohti. Onneksi apuun tuli suomalainen perisynti – pessimistinen vahingonilo. Jos robottikoiran ja tekoälyn liitto etenisi dystooppisena painajaisena, lopputuloksena maailmanvalloittaja robottikoira sortuisi omaan harhaisuuteensa ja kehittäisi virtuaalilemmikin, joka tekisi koirille saman kuin nämä muille maan asukeille. Ja taas alkaisi kehityskulku alusta.