Suomen teollinen maisema on muuttunut viime vuosina nopeasti. Metsä- ja terästeollisuuden tuotantolaitosten sulkemiset ovat osa laajempaa globaalia rakennemuutosta, joka on poistanut sähköverkosta merkittävän määrän vakaata sähkönkulutusta.

Tämä kehitys on pitkälti riippumatonta energian hinnasta. Suomessa sähkö on jo nyt lähes hiilineutraalia ja hinnaltaan kansainvälisesti kilpailukykyistä. Silti uusia teollisuusinvestointeja on ollut vaikea houkutella. Datakeskukset ovat ainakin tällä hetkellä käytännössä ainoa sektori, joka investoi Suomeen teollisessa mittakaavassa.

Datakeskukset tasapainottavat sähköverkkoa

Julkisessa keskustelussa datakeskukset esitetään usein sähköverkon kuormittajina, mutta energiajärjestelmän näkökulmasta tilanne on monimutkaisempi. Tuuli- ja aurinkovoima ovat sääriippuvaisia. Siksi niihin pohjaava energiajärjestelmä edellyttää riittävää ja ennustettavaa kysyntää.

Datakeskusten tarjoama tasainen, pitkäaikainen kuorma luo markkinaehtoisen kannustimen investoida sekä tuotantokapasiteettiin että siirtoverkkoihin.

Alan rakenne on samalla muuttunut kotimaisemmaksi. Vielä muutama vuosi sitten merkittävä osa konesalihankkeista toteutettiin ulkomaisella työvoimalla, jolloin investointien kerrannaisvaikutukset Suomeen jäivät laihoiksi.

Nykyisin vähintään puolet hankkeista on kotimaisten toimijoiden käsissä, ja suomalaiset urakointi- ja sähköasennusliikkeet vastaavat teknisesti vaativasta toteutuksesta. Investoinnit tuottavat verotuloja ja ylläpitävät toimeliaisuutta alueilla, joilla muut teollisuusinvestoinnit ovat harvassa.

Ilman automaatiota tekoäly jää lupaukseksi

Datakeskusten energiankulutusta pitää arvioida niiden synnyttämien hyötyjen kautta. Vaikka konesalien maailmanlaajuisen sähkönkäytön arvioidaan ylittävän 1 000 terawattituntia vuoteen 2030 mennessä, ne toimivat ratkaisevana moottorina muun yhteiskunnan ilmastotavoitteille.

Tekoäly voi säästää monin verroin enemmän energiaa kuin se itse kuluttaa. Tukholmassa optimoitiin 600 koulurakennuksen ilmanvaihto ja lämmitys tekoälyn avulla, ja tulokset vakuuttivat: yksi hiilidioksiditonni tekoälyinfrastruktuuriin investoituna mahdollisti noin 200 tonnin päästövähennyksen rakennusten käytössä.

Myös teollisuuden puolelta löytyy konkreettisia esimerkkejä. Hyderabadissa Intiassa sijaitseva Schneider Electricin sähkölaitetehdas leikkasi energiankulutustaan 59 prosenttia, vedenkulutustaan 57 prosenttia ja hiilidioksidipäästöjään 61 prosenttia neljässä vuodessa ottamalla käyttöön pilvi- ja IoT-teknologiaan perustuvan ennakoivan tekoälypohjaisen analytiikan.

Rakennukset vastaavat 40 prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä, mutta digitaalisilla ja sähköisillä ratkaisuilla niiden hiilijalanjälkeä voidaan tutkimusten mukaan pienentää jopa 70 prosenttia. Tekoäly ei tässä kokonaisuudessa ole ongelma, vaan keskeinen osa ratkaisua.

Automaatioalan rooli on ratkaiseva

Hyötypotentiaali ei toteudu ilman osaavaa toteutusta. Datakeskusten rakentaminen, integrointi energiajärjestelmään ja tekoälyratkaisujen käyttöönotto edellyttävät automaatio- ja sähköalan syvällistä osaamista rakennusautomaatiosta ja sähkönjakeluinfrastruktuurista jäähdytysjärjestelmien ohjaukseen ja tietoliikenneintegraatioon.

Alan tuoreimpien arvioiden mukaan maailmanlaajuisten tekoälyteknologiainvestointien ennustetaan ylittävän 600 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä, ja osa tästä investointivirrasta suuntautuu Suomeen. Automaatio- ja sähköalan tekninen osaaminen on Suomessa korkeatasoista, ja datakeskusten aikakaudella se on kilpailuetu, jonka arvo vain kasvaa.